Olen kertonut, kuinka aamuissani asuu rauha; kuinka haluan aloittaa uuden päivän itsestäni käsin. Meditaatio on ollut aamurutiininani vasta verrattain vähän aikaa, mutta aikainen lenkki on kuulunut osaksi arkeani jo useamman vuoden. Kaikkein ihaninta on lähteä ulos juuri ennen auringonnousua, sillä tuossa hetkessä on aivan käsittämättömän ainutlaatuinen ja kaunis tunnelma.
Ah, kesä! Joka kerta ulos mennessäni huomaan hymyileväni suupielet korvissa. Sydän ja sielu pakahtuvat tästä luonnon yltäkylläisyydestä, auringosta ja lämmöstä. Tuntuu kuin jokainen vastaantulijakin olisi rennon letkeällä fiiliksellä, ja kaikki kireys on kaikonnut jonnekin takavasemmalle. Tämä hetki, kun kevät on vihdoin kauniisti niiaten päästänyt kesän astumaan esiin, on ehkä kaikkein paras. Tiedän tosin jo nyt, että puhuin täysin höpöjä, sillä tulen sanomaan vielä monen monta kertaa myöhemminkin, että juuri tämä hetki on vuodenkierrossa se kaikkein ihanin.
Mutta arvaa mitä! Juuri tuo on tietoisessa läsnäolossa niin huikeaa! Kun pelkästään tähän hetkeen pysähtymällä voit kokea jotain ainutlaatuista ja mieltä kutkuttavaa; nähdä kauneutta ja uusia kerroksia asioissa, jotka ennen ovat näyttäytyneet niin kovin arkisina. Harjoitusta se toki vaatii, mutta mitä useammin harjoitat pysähtymistä, sitä helpommaksi se muuttuu – kokeile vaikka. 🙂
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi toukokuun puolelle. Aloin kuun alussa listata itselleni muistiin asioita, suosikkeja, jotka haluan kertoa myös sinulle. Nuo voivat olla mitä vain: hetkiä, ruokia, kirjoja. Ylipäänsä kaikkea sellaista, mikä on ilahduttanut ja tuonut hyvää mieltä.
Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta mitään, ja jos kirjoitan, mitä haluan siitä kertoa. Päätin kuitenkin, että ehkä tämä teksti tarjoaa jollekin vertaistukea tai lohdun ajatuksia, sillä valitettavasti meitä uupumuksen kokeneita on aivan liian monta. Koen myös, että kirjoittamalla tämän muistiin saan asialle tietynlaisen henkisen päätöksen. On aika sulkea raskas ovi ja suunnata askeleet uudelle polulle.
Kylmä hiki kihoaa otsalle, sydän tykyttää, vatsaa koskee ja pakokauhu valtaa mielen. En ole varmasti ainoa, jolle jo pelkkä ajatus hammaslääkäristä saa paniikin nousemaan ja stressitasot hälyttämään punaisella. Olen kärsinyt pahasta hammaslääkäripelosta lapsuudesta asti, joten ajattelin kertoa omat vinkkini, joilla olen saanut tuon pelon jollain tapaa hallintaan.
Omalla kohdallani hammaslääkäripelko juontaa juurensa ala-asteikään, sillä läpi noiden kouluvuosien suussani on ollut jos jonkinlaista oikomiskojetta ja kiinteää hammasrautaa. Myöskään tuolloin kohdalleni osuneet hammaslääkärit eivät olleet kovinkaan helläkätisiä tai pelkoa ymmärtäviä, vaan kulloisetkin toimenpiteet runnottiin läpi itkustani ja kivustani välittämättä. Päällimmäinen muistoni lapsuuden hammaslääkärikäynneistä on nimenomaan kipu, jota tunsin jo tuossa kauhujen tuolissa istuessani sekä myös usean päivän ajan sen jälkeen.
Kevättä ei voi olla ajattelematta ilman kirsikankukkia tai ainakin omassa mielessäni ne assosioituvat hyvin vahvasti yhteen. Syy tähän on yksinkertaisuudessaan se, että rakastan kirsikankukkia! Herkkyydessään, kauneudessaan ja nimenomaan katoavaisuudessaan ne ovat kukkasten joukossa aivan omaa luokkaansa.
Varmasti sinäkin olet ollut ihan fiiliksissä tästä säästä! Mikä ihana valo ja lämpö meitä nyt helliikään. On niin hassua, että vielä maanantaina kuljin ulkona villakangastakissa, mutta jo seuraavana päivänä lähdin liikenteeseen T-paidassa ja paljain säärin – only in Finland. 🙂
Aurinko armas, kippuravarvas: vaikka talven kohmettamaa kehoa tekeekin mieli lämmitellä auringon hyväilevien säteiden alla, on villakerroksista esiin kuorittu iho todella herkkä. Kuvittele esimerkiksi miltä tuntuisi, jos olisit täydessä pilkkopimeydessä ja yhtäkkiä silmiesi eteen sytyttetäisiin mitä kirkkain valo – ei kovin hyvältä. Kärjistettynä iho kokee saman efektin, kun se paljastetaan reilusti yli puolen vuoden tauon jälkeen mitä kirkkaimmalle ja polttavimmalle valolle. Ei mene kuin hetki, ja nahka alkaa punoittaa ja illalla nukkumaan käydessä hyvää asentoa on vaikea löytää, sillä iho saattaa olla suorastaan kivulias.
Heippa ja tervehdys uuteen viikkoon! Oloni on ollut eilisillasta asti kovin rauhaton, ja huomaan edelleen käyväni kierroksilla. Eilen nimittäin henkilökohtainen Facebook-tilini hakkeroitiin, ja on mahdollista, että hakkeri oli onnistunut kirjautumaan myös sähköpostiini. Mieheni avustuksella sain vaihdettua Facebookin salasanan (jonka hakkeri oli siis itse onnistunut jo vaihtamaan!) ja päivitettyä turvallisuusasetukset paremmiksi. Myös maili on jälleen täysin minun hallussani.
Jos seuraat yhtään kirjallisuuteen liittyviä julkaisuja esimerkiksi somessa, et ole voinut välttyä Lucinda Rileyn seitsemästä sisaresta kertovasta kirjasarjasta. Vaikka kirjojen juoni on välillä hyvinkin ennalta-arvattava, on Rileyn tarinankerronta silti sillä tasolla, että sivuja haluaa kääntää suorastaan ahmien. Olen lukenut kaikki kirjat suomeksi, ja erityiskiitos täytyy ehdottomasti antaa myös Hilkka Pekkaselle aivan loistavista suomennoksista.
Olen lukenut melkeinpä kaikki osat nyt koronavuoden aikana, enkä olisi voinut valita parempaa luettavaa tähän ajanjaksoon. Jokaisessa kirjassa matkustetaan eri puolille maailmaa, joten vaikka fyysisesti olenkin joutunut istuskelemaan vain kotisohvalla vilttiin kääriytyneenä, olen tarinaan uppoutuessani päässyt kuitenkin mitä ihanimpiin paikkoihin ja maisemiin. Juuri tällaista hyvän mielen eskapismia ja tietynlaista kepeyttä olen kaivannut muiden lukemieni kirjojen rinnalle.
Heippa hei ihanat! Tänään oli tarkoitus viimeistellä eräs luonnoksissa oleva postaus, mutta niin vain migreeni muutti suunnitelmani ja pakotti minut lähes koko päiväksi peiton alle. Aamulla ennätin kuitenkin käydä Ateneumissa ihailemassa ilmiömäisen Ilja Repinin maalauksia, vaikka koko ajan yltyvä päänsärky hieman latistikin taide-elämystä. Mutta ne hetket, jolloin pystyin laittamaan migreenin sivuun ja vain keskittymään aivan uskomattoman taidokkaisiin muotokuviin ja muihin teoksiin, olivat kuin makoisinta hunajaa lähes äärimmilleen täyttyneeseen kulttuurin kaipuuseeni.
Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan keskittyä nyt taiteeseen, vaikka siitäkin toki mielelläni kirjoittaisin muutaman rivin. Haluan nimittäin kertoa pari vinkkiä, joiden avulla saan itse helpotusta migreeniin tai muuten vain kovaa jyskyttävään päänsärkyyn. Toki erityisesti migreenissä otan aina tilanteen mukaan joko täsmälääkkeen tai vahvan Ibuprofeenin, mutta pelkästään lääkkeen avulla en useinkaan saa kipua hallintaan.
Enpä olisi osannut kuvitella huhtikuussa 2018, mille polulle astuin, kun kuljimme mieheni kanssa Kiotossa sijaitsevan katetun portin läpi kohti Camellia Gardenin etuovea. Tuo perinteinen, yli 100-vuotias japanilainen talo kätki sisäänsä maailman, jolle menetin sydämeni lähtemättömästi.
Tämä kirjoitus on oodi matchalle, tuolle vivahteikkaalle juomalle, joka on kuulunut päivittäisiin pysähtymisen hetkiini jo yli kolmen vuoden ajan.
Tuo huhtikuun alun päivä oli ensimmäinen kerta, kun maistoin matchaa siinä muodossa, jossa sitä on perinteisesti tarjoiltu vuosisatojen ajan. Olin toki maistanut ”matchan” maun muun muassa erilaisissa makeisissa sekä leivoksissa, mutta sokeriin sekoittunut, hieman esanssinen vivahde ei ollut onnistunut vakuuttamaan minua. Erityisesti japanilaisen vihreän teen rakastajana halusin kuitenkin laajentaa tietämystäni, ja kokea perinteisen teeseremonian eli cha-no-yun (myös chadō).