Huonosta itsetunnosta kohti itsensä hyväksymistä

by Tiia

Minua jännittää ottaa tämä aihe esille, sillä pelkään, etten osaa ilmaista ajatuksiani kunnolla, tai että tulen tahattomasti loukanneeksi jotain. Tämä on kuitenkin aihe, jota olen käsitellyt viime aikoina paljon; oikeastaan koko loppukevään ja tämän kuluneen kesän ajan. Tässä välissä haluan myös sanoa, kuinka onnellinen olen siitä, että olen löytänyt hyvän terapeutin! Hän osaa haastaa ajatusmallejani juuri minulle sopivin keinoin eikä yritä hoppuilla eteenpäin liian nopealla vauhdilla.

Mutta mennäänpä itse aiheeseen eli itsetuntoon. Joillain se on hyvä, joillain huono. Oma itsetuntoni on ollut huono oikeastaan aina, ihan sieltä lapsuudesta lähtien. En saanut kotoa oppeja hyvän itsetunnon rakentamiseen eikä niitä myöskään tarjottu koulussa (ei ala- eikä yläasteella). Viimeistään teini-iän myllerryksessä jo muutenkin heikoissa kantimissa ollut itsetuntoni romuttui täysin. Tuossa herkässä iässä, jossa muutenkin vasta alkaa hahmottamaan itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan ja luomaan omaa identiteettiään, on todella haavoittuvainen omaksumaan kriittisesti lauotut asiat totuuksina.

Minulle kävi juuri niin, ja tuolloin päähäni iskostuneet ajatukset, ”totuudet” itsestäni, muovasivat minusta epävarman ja huonommuutta kokevan. Nuo ajatusmallit ovat seuranneet mukanani tänne asti.

Terapian myötä olen tiedostanut, että huono itsetunto on vaikuttanut elämäni aikana negatiivisesti todella moneen osa-alueeseen.

Olen haaveillut ja unelmoinut, välillä suurestikin, mutten ole kuitenkaan koskaan uskaltanut yrittää. Ei ole kai sattumaa, että epäonnistumisen pelko on hallitsevin tunnelukkoni (tästäkin voisin joskus sanoa sanasen, mutta jätetään tuo aihe toiseen kertaan). Huono itseuntoni on heijastellut myös ihmissuhteisiini, ja erityisesti parisuhde on välillä kärsinyt tästä asiasta todella rankasti.

Vaikka huono itsetunto on syynä moniin asioihin, jotka liittyvät elämässä etenemiseen tai uusien asioiden kokeiluun, suurin tekijä omalla kohdallani on kuitenkin ulkonäköpaineet. Kulttuurimme on valitettavasti melkoisen ulkonäkökeskeinen, erityisesti patriarkaalisessa mielessä. Tästä päästään siihen, miksi hieman pelkään sanoa mitään tästä aiheesta.

Olen aina ollut hoikka, joten siinä mielessä asetun vallitsevaan länsimaiseen kauneusihanteeseen (joka jo itsessään kuulostaa niin nurinkuriselta: kuinka voi olla jokin tietty ihanne, johon jokaisen tulisi sopia?). Tästäkin huolimatta olen kuitenkin kokenut olevani täysin vääränlainen: liian laiha, muodoton, ruma, lauta, luuviulu. Siinä adjektiiveja, joita olen elämäni aikana kuullut. Itselläni suurin alemmuutta aiheuttava asia on nimenomaan ollut muodottomuus; eihän tällainen pojanvartalo voi olla kaunis.

Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten itsetuntoa käsittelevä artikkeli (Kun peilikuva ahdistaa, 1.7.2021), joka kuulosti monin paikoin liiankin tutulta. Hesarin kyselyyn vastanneista lukijoista osa sanoi pitävänsä itseään rumina tai jopa vastenmielisen näköisinä, vaikka kertoivat samalla tietävänsä, ettei kehossa tai kasvoissa ollut oikeastaan mitään ”silmiinpistävää virhettä”. Vastaajat kertoivat myös, että toisinaan ulkonäöstä saattoi jopa kuulla kehuja, mutta positiivisia kommentteja oli vaikea uskoa.

Nuo ajatukset voisivat olla omasta suustani.

Terapiassa olen käsittänyt sen, että kriittinen sisäinen puheeni ja lyttäävät ajatukset ovat minulle tuttua puhetta – siksi kehuja tai kauniita sanoja on todella vaikea ottaa vastaan.

Koska olen puhunut itselleni rumasti ja väheksyvästi yli kolmenkymmenen vuoden ajan, on kritiikin ja loukkausten kuuleminen myös muilta jollain tapaa helpompaa kuin kehu. Jep, tiedän itsekin, miten kieroutuneelta tuo kuulostaa.

Hesarin artikkelissa mainittiin myös dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö (Body Dysmorphic Disorder eli BDD). Kyseessä on mielenterveyden häiriö, jota sairastava voi olla vakuuttunut esimerkiksi siitä, että jokin osa omassa ruumiissa on perustavanlaatuisesti viallinen. Huomio voi kiinnittyä ulkomuotoon tai tiettyyn ruumiin osaan, kuten nenään, korviin, rintoihin tai esimerkiksi ihoon. Kuitenkin raja tavanomaisen kehotyytymättömyyden ja BDD:n välillä on liukuva.

En ole vielä ehtinyt keskustella BDD:stä terapeuttini kanssa, mutta osittain nuo kuvaukset kuulostavat tutuilta. Esimerkiksi itselläni juuri rinnat ovat aiheuttaneet todella paljon negatiivisia tuntemuksia, ja ajoittain olen pitänyt myös kasvojani aivan äärettömän rumina. En ole kuitenkaan näistä ”vioistani” huolimatta jättänyt menemättä esimerkiksi kauppaan tai tapaamaan ystäviäni. Artikkelin mukaan kehotyytymättömyys on BDD:tä nimenomaan silloin, kun ajatukset ulkonäöstä vaikuttavat jokapäiväiseen elämään.

Haluan voida kokonaisvaltaisesti hyvin, ja terve itsetunto on todella tärkeä osa hyvinvointia.

Olen opetellut haastamaan ja kyseenalaistamaan omia, pinttyneitä ajatusmallejani. Ylipäänsä parin viime vuoden aikana olen kehittynyt hurjan paljon ihmisenä, ja tähän on ollut suurena syynä tielleni osuneet karikot, kuten suolistotulehdus sekä vakava uupumus. Mieheni sanoi kerran, että nykyisin olen henkilö, joka löytää jokaisesta vastaantulijasta jotain hyvää ja kaunista. Tuo oli mielestäni ihanasti sanottu, sillä pitkään on ollut aika, kun olen tuntenut pikemminkin kateutta ja syvää huonommuutta muihin nähden. Nykyisin näen jokaisen ihmisen arvokkaana ja ainutlaatuisena, universumin uskomattomana luomuksena.

Jos kerran näen hyvää muissa, miksen näe sitä itsessäni? Miksi minä en olisi yhtä arvokas ja riittävä kuin sinä ja kaikki muutkin? Joskus keväällä sain terapeutiltani tehtäväksi kirjoittaa ylös kehut ja kauniit sanat, joita kuulen muilta; ei ole väliä liittyvätkö ne ulkonäkööni vai saavutuksiini. Nimesin vihkon Kauniiden sanojen muistivihkoksi, ja päätin kirjoittaa sen sivuille myös kehuja itseltä itselleni. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta näin pienelläkin asialla on ollut suuri myönteinen vaikutus!

Keinoja, joilla olen vahvistanut itsetuntoani

Terapia: Ensimmäinen askel kohti itseni hyväksymistä sai alkunsa eräällä terapiakäynnillä. Pintaan oli noussut kiukku ja syvä turhautuminen, ja ajattelin, että nyt riittää! En jaksa enää väheksyä itseäni enkä halua, että sisäinen kriitikkoni määrittää päivieni ja koko elämäni kulun. Huono itsetunto on pesiytynyt sisälläni niin moniin kerroksiin, ettei sen käsittelyyn ole riittänyt vain muutama käyntikerta. Joka kerta terapiassa saan kuitenkin uusia oivalluksia, joiden avulla askellan päättäväisesti eteenpäin kohti parempaa itsetuntoa.

Kauniiden sanojen muistivihko: Vaikka vihkon sivuille ei olekaan vielä kertynyt kovin montaa aukeamaa tekstiä, olen saanut talletettua sinne sellaista voimaa, johon on hyvä palata, kun fiilis on joinain päivinä huonompi. Olen tehnyt paljon töitä saadakseni toksiset ajatusmallini kääntymään parempaan suuntaan. Kirjoittaminen on yksi itselläni parhaiten toimivista keinoista. Yritän muistuttaa itseäni, että se mitä vihkon sivuilla lukee, on totuus, olipa senhetkinen tunne mitä tahansa.

Meditointi: Aloitan aamuni aina meditoimalla, ja nyt olen lisännyt tuohon hetkeen myös osion, jolloin puhun (en toki ääneen vaan hiljaa mielessäni) itselleni kauniisti. Meditointi ylipäänsä on hyvä keino opetella itsemyötätuntoa eli ystävällisyyttä ja hyväksyntää itseä kohtaan.

Kehon helliminen: Olen opetellut katsomaan kehoani lempeämmin; puhelen sille kauniisti ja kosketan hellästi. Käytän aina suihkun jälkeen vartalovoidetta, ja nyt olen alkanut levittää voiteen hitaammin, kehoani arvostaen. Olen ottanut päivittäiseksi tavakseni kiittää kehoani siitä, että se on terve ja elinvoimainen; että se mahdollistaa minulle liikkumisen ilon ja myös pysähtymisen hetket.

Valokuvat: En ole ikinä tuntenut oloani luontevaksi tai mukavaksi kameran edessä. Silti olen jo useamman vuoden salaa haaveillut boudoir-kuvauksista etenkin, kun nykyisin esimerkiksi Instassa moni valokuvaaja mainostaa myös tätä palvelua. Kynnys mennä ammattilaiskuvaajan eteen on kuitenkin todella suuri, joten olen kokeillut ottaa kuvia itse kameran itselaukaisimella. On ollut terapeuttista katsella kuvia ulkopuolisen silmin ja kiinnittää huomio hyviin puoliin ainaisten ”virheiden” sijaan.

Vertailun lopettaminen: On täysin turhaa vertailla itseään muihin, sillä olemme kaikki uniikkeja ja ainutlaatuisia. Huomaan silti ajoittain jääväni kiinni siitä, että vertaan itseäni (ulkonäöllisesti) johonkin toiseen. Olen onneksi oppinut nykyisin laittamaan tuolle turhalle vertailulle hyvin nopeastikin stopin. En enää salli itseni jäädä niin helposti tuohon myrkylliseen kehään vaan pyrin suuntaamaan ajatukset johonkin täysin muuhun. Teen samoin, jos huomaan arvostelevani itseäni kriittisin sanoin.

Kehopositiivisuus kuuluu kaikille

Kaikenlaiset kehot ovat kauniita, ja omaan kehoon tulisi suhtautua hyväksyvästi ja lempeästi. Olen ollut välillä hyvinkin synkissä vesissä oman itsetuntoni kanssa, joten tiedän täysin, miltä tuntuu vihata omaa ulkoista olemustaan. Olen kulkenut pitkän, ajoittain vaikeakulkuisenkin matkan, jotta olen päässyt tänne asti. Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä, jossa vihdoin ymmärrän, että kehopositiivisuus ja itsensä rakastaminen kuuluvat myös minulle. On ollut ilo huomata, että saattaa mennä helposti useampikin päivä, etten ajattele itsestäni mitään pahaa. Tuo on melkoinen edistysaskel, kun miettii entistä todellisuutta, jolloin haukuin ja soimasin itseäni jatkuvasti.

Mielestäni myönteisen minäpuheen sekä kehopositiivisuuden tulee olla kaikkien oikeus. Olemme kaikki erilaisia, ja juuri se tekee meistä niin ainutlaatuisia ja taianomaisia. Meidän tulisi oppia hyväksymään itsemme; ei vain jotain tiettyä kehotyyppiä.

”Healing makes you realize how beautiful, divine, whole, and worthy you always were.”

Lisää luettavaa

2 comments

Tuuli 12 elokuun, 2021 - 4:45 pm

Tässä postauksessa oli todella paljon samoja seikkoja ja ajatuksia, mitä omassa päässänikin on liikkunut, mikä on lopulta tosi surullista. Yhteiskunnan määrittämät kauneusihanteet ja se tietty ”muotti” johon pitäisi asettua ja jota ihaillaan, luo ihan järkyttävät ulkonäköpaineet jo pienestä pitäen. Itsekin työstän edelleen sitä, etten puhuisi päivittäin itselleni rumasti, sillä eihän siitä loppujen lopuksi seuraa mitään hyvää. Onneksi oot saanut apua terapiasta näiden asioiden läpikäymiseen ja käsittelyyn – se voisi tehdä hyvää ihan jokaiselle meistä ❤️ Oot kaunis ja upea juuri tuollaisena, rakas sisko!

Reply
Tiia 16 elokuun, 2021 - 4:50 pm

On ihanaa, että nykyisin esim. somessa näkyy jo paljon enemmän erilaisia kehoja, koska kaikki me ollaan upeita omalla ainutlaatuisella tavallamme. 💕 Vielä kun valtamediakin nostaisi mainonnassaan ja artikkeleissaan erilaisuutta sekä kehopositiivisuutta paremmin esiin.
Sillä on suuri merkitys, kuinka itselleen puhuu – sitä puhetta kun kuulee päivästä toiseen kaikkein eniten. On vaatinut paljon työtä, että olen saanut tuota sisäistä puhetta käännettyä positiivisempaan suuntaan, mutta nyt olen onneksi saanut luotua siihenkin pieniä rutiineja, jotka ovat jo hyvä alku. Terapiasta on ollut kyllä suuri apu.
Kiitos, samaa voin sanoa myös sulle, kaunis siskoni. ❤️

Reply

Leave a Comment

Sivusto käyttää evästeitä. “Hyväksy”-nappia painamalla hyväksyt evästeiden käytön. Evästeet tekevät sivuston käyttämisestä helppoa, nopeaa ja käyttäjäystävällistä. Hyväksy Lue lisää