Ihana, kamala PMS – kokemuksiani hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta

Toukokuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun lopetin hormonaalisen ehkäisyn. Aloitin ehkäisyn aikoinaan e-pillereillä, mutta aurallisen migreenin vuoksi jouduin parikymppisenä vaihtamaan minipillereihin. Kaiken kaikkiaan napsin pillerin päivässä reilun 15 vuoden ajan.

Olen halunnut lopettaa hormonaalisen ehkäisyn jo pidemmän aikaa, mutta samanaikaisesti olen myös jännittänyt sen mahdollisesti mukanaan tuomia muutoksia. Eihän minulla ollut oikeastaan minkäänlaista tietoa siitä, millainen kuukautiskiertoni on täysin normaalitilassaan.

Kun vihdoin jätin pillerit pois, meni jonkin aikaa ennen kuin keho tasaantui ja sopeutui uuteen (säännölliseen) rytmiinsä. Olin jännittänyt aivan turhaan – lähes koko elämäni ajan vaivanneet, välillä todella kovatkin, kuukautiskivut loppuivat kokonaan, vuotopäiviä on nykyisin vain muutama eikä ihokaan alkanut puskea epäpuhtauksia pintaan. Kaikki toimii siis kuin ihanteellisesta oppikirjasta.

Mutta yhtäkkiä sainkin tutustua PMS-oireisiin.

Nyt jälkikäteen olen huomannut, millaisessa sumussa pillereiden aikaan elin. Kaikkia tunteita ja tuntemuksia peitti jokin määrittämätön harso, ja yleinen mieliala oli todella usein ärtynyt (ilman mitään järkevää syytä). Tiedän, etten todellakaan ollut aina se helpoin puoliso miehelleni.

Nyt, kun olen ollut ilman hormonaalista ehkäisyä melkein kahden vuoden ajan, ymmärrän kehoani paljon paremmin. Iloitsen siitä, että kehoni toimii niin kuin pitääkin, ja että se on nykyisin melko herkkä mittari erilaisille tuntemuksille. Meni kuitenkin jonkin aikaa, ennen kuin osasin yhdistää tietyt oireet ja mielialat nimenomaan PMS:ään.

En ehkä olisi osannut tulkita oireitani PMS:ksi, ellen olisi noin vuosi sitten ottanut käyttööni kuukautiskiertoa seuraavaa sovellusta. Kun täytin sinne oireitani, sovellus alkoi jossain vaiheessa merkitä kierron tietyssä vaiheessa olevat päivät PMS-symbolilla. Yhtäkkiä tajusin, että tosiaan – sitähän tämä päivän pari ennen kuukautisia oleva olo varmastikin on.

Selkein oire itselläni on todella kova väsymys.

Se on erilaista kuin normaali väsymys; jotenkin syvempää, ja täysin voimat pois vievää. Kaikki energia katoaa enkä yksinkertaisesti jaksa tehdä yhtään mitään. Samanaikaisesti myöskään mikään ei huvita, vaan haluan pikemminkin vain vetäytyä ja olla omissa oloissani. Tunteet saattavat heitellä, ja olen tuolloin paljon herkempi ja itkuisempi, mutta kuitenkin väsymys on tuntemuksistani kaikkein voimakkain.

Huomaan myös, että minulla on PMS:n aikaan usein ruokahaluttomuutta, mutta toisaalta kun syön, tulee kova tarve saada kaikkea hiilaripitoista ja usein myös makeaa. Vaikka makean syöntiä nykyisin rajoitankin, tiettyyn aikaan kuusta suklaa vain maistuu erityisen hyvältä.

Yksi epämiellyttävimmistä oireista, jonka olen hormonaalisen ehkäisyn lopetettuani saanut, on kuitenkin kuukautismigreeni, josta kärsin lähes joka kuussa.

Kyseinen migreeni määritellään aurattomaksi migreeniksi, ja sen alkamisajankohta vaihtelee ensimmäisen vuotopäivän molemmin puolin. Voimakkuudeltaan kipu on todella kova, ja kohtaus myös pitkittyy jopa useamman päivän mittaiseksi.

Tavallinen migreenikohtaus alkaa minulla aina auraoireina, ja melkein heti sen jälkeen iskee jäätävä pääkipu. Jos ennätän ottaa täsmälääkkeen ajoissa, saatan saada kivun jollain tapaa hallintaan. Kuukautismigreeni sen sijaan hiipii ensin tavallisena päänsärkynä, kunnes jossain vaiheessa havahdun migreenistä tuttuun kuvotukseen ja siihen, että jokainen äkkinäinen liike tai kova ääni saa pään räjähtämään. Ero tavalliseen migreeniin on myös siinä, että kipulääkkeet eivät välttämättä tehoa ollenkaan.

Ystäväni Katri on myös kirjoittanut PMS-oireistaan blogissaan – on aina lohdullista tietää, ettei ole asioiden tai tuntemustensa kanssa yksin, oli kyseessä sitten mikä tahansa aihe. Kuten Katrikin mainitsee, myös PMS:stä olisi hyvä kuulla enemmän asiallista ja oireet aidosti esille nostavaa keskustelua sen sijaan, että keskustelun sävy on vitsaileva tai jopa vähättelevä.

Tällä hetkellä olen siinä mielessä ihanteellisessa tilanteessa, että voin melko huoletta viettää PMS-päivät sohvannurkassa vilttiin kääriytyneenä. En väitä, ettenkö silti kärsisi huonosta omastatunnosta sen suhteen, etten saa kyseisenä päivänä mitään aikaiseksi. Olen kuitenkin opetellut olemaan itselleni lempeämpi, ja huonon omantunnon sijaan kuunnellut itsemyötätunnon ääntä: on aivan sallittua levätä, jos keho sitä pyytää ja tarvitsee. Tuossa kyseisessä väsymyksen ja päänsäryn tilassa on suoranainen mahdottomuus olla tehokas, luova tai reipas.

Hiljaisen voiman Reetta on itseasiassa kirjoittanut mielenkiintoisen postauksen siitä, kuinka työtä voisi yrittää rytmittää kuukautiskierron mukaan. Hän nostaa esille sen, kuinka jokainen kuukautiskierron päivä on erilainen, ja että nykyinen tapamme työskennellä ei ota huomioon tätä kuukausittaista vaihtelua.

Kuinka ihanaa olisi pystyä työelämässä huomioimaan tämä hormonaalinen sykli, ja sopeuttaa omat aikataulut sekä tehokkuus sen mukaan. Tähänastisen työurani aikana se on ollut mahdotonta, mutta tavoitteeni on, että tämän(kin) suhteen voin olla itselleni armollisempi – kuunnella kehon ja mielen viestejä herkemmällä korvalla, jotta pahoja ylilyöntejä ei enää tapahtuisi. Koen myös, että jos annan itselleni aikaa levätä, olen jälleen seuraavat päivät ja viikot paljon inspiroituneempi, luovempi sekä innostuneempi.

Vaikka PMS-oireet eivät mitään mukavaa koettavaa olekaan, otan silti mieluummin vastaan ne kuin jatkuvan, ylimääräisten hormonien aiheuttaman turtumuksen. Olen tiedostanut, että kehoni on monellakin tapaa herkkä, joten haluan helliä sitä mahdollisimman luonnollisin keinoin. En enää edes harkitsisi hormonaalisen ehkäisyn aloittamista vain sen vuoksi, että pääsisin eroon parin päivän PMS-oireilusta. Voihan hyvinkin olla, että tämä asia helpottuu jossain vaiheessa itsestään.

Kuulostaako elämä PMS-oireiden kanssa tutulta vai saatko onnekkaasti viettää sen suhteen rauhallista eloa?