Ajattelin jälleen herätellä eloon tätä listaustani kuukauden suosikeista. Tämä on mielestäni kiva tapa koota yhteen nostoja kuluneelta kuulta niin muistoksi itselleni kuin ehkä myös inspiraatioksi teille.
Huomaan, että nyt maaliskuussa olen vihdoin herännyt eloon! Talvi tuntuu mielessäni vain yhdeltä pitkältä, pimeältä ja hyvin väsyttävältä mössöltä, enkä nopeasti ajateltuna edes muista, mitä tein marras- ja helmikuun välillä. Joten kiitos maaliskuu, että tulit jälleen luoksemme ja olit täynnä valoa ja iloa!
Maaliskuun suosikit
Aurinko ja tulppaanit
Talven näivettämä olemukseni alkaa suorastaan kehrätä mielihyvästä, kun kirkas ja selkeästi jo lämmittävä aurinko paistaa aina vain pidempään ja korkeammalta. Mikä ihana näky onkaan, kun jopa kodin pimeimmät nurkat tulevat jälleen esiin pitkän kaamoksen jäljiltä! Talven valju valo on vihdoin vaihtunut lämpimän kullan säihkeeseen.
Aurinko tuo kevään tullessaan, mutta tulppaanit nostavat fiilikseni seuraavalle tasolle. Rakastan kukkasia, ja tulppaani on yksi ikisuosikeistani – en enää pysy laskuissa perässä, kuinka monta kimppua on tarttunut mukaan tämän kuun aikana. Nyt huomaan kaipaavani värejä ja tulppaaneilla niitä on helppo tuoda kodin piristykseksi.
Aamuvirkku täällä, hei!
Olen koko talven odottanut tätä hetkeä, kun en nukkumaan käydessäni malttaisi odottaa aamua ja sitä, että pääsen lenkille auringonnousun aikaan.
Aikaiset aamut ovat itselleni hyvin voimallisia, enkä pysty edes kuvailemaan, kuinka paljon saan niistä hyvää energiaa ja mielenrauhaa. Tästä postauksesta löydät hieman ajatuksiani aamujen kauneudesta.
Kunhan sää hieman lämpenee, nappaan termarin mukaan lenkille ja nautiskelen päivän ensimmäisestä teehetkestä lintujen aamukonserttia kuunnellen. Päivällä olen jo muutamaan otteeseen juonut teetä ulkona muun muassa puistossa ja meren äärellä, mutta aamuisin en ole vielä tarjennut pysähtyä istuskelemaan.
Kofeiiniton iltatee
Kun nyt kerran tuli puhe teestä (milloinpa minä en toisaalta puhuisi siitä), olen ilostunut uudesta iltarutiinistani, johon kuuluu kofeiiniton yrttiteehauduke. Vaikka teen kofeiini ei vaikutakaan yöuniini – ainoana poikkeuksena liian myöhään nautittu matcha – on ollut ihanaa juoda iltaisin luontaisesti kofeiinitonta yrttiteetä.
Voit kurkata tästä postauksesta suositukseni kotimaisen Mettä Nordicin yrttiteehaudukkeista.
Viiniä ja kalligrafiaa
”Tiedätkö mitä yhteistä on kalligrafialla ja viininmaistelulla? Molemmat herättelevät aistejasi, rauhoittavat hermostoa ja toimivat mindfulness-harjoitteina.” -Hannah Wines
Naistenpäivän iltana osallistuin viinitastingiin, jonka ohessa saimme harjoitella myös modernia kalligrafiaa. Tilaisuus järjestettiin tunnelmallisessa Ruttopuiston viinikellarissa, joka oli miljöönä todella ihastuttava – rustiikkiset, punatiiliset seinät, kaareva katto ja perällä hyllyittäin kauniita viinipulloja.
Tutustuin sommelierina toimivaan Annaan viime syksynä, kun osallistuimme molemmat eräälle yrittäjyyskurssille. Mikä ilo olikaan päästä kokemaan Annan järjestämä tasting. Kalligrafiaa meille puolestaan opetti kalligrafi-Anna.
Hyvää ruokaa
Mitäpä olisi elämä ilman aisteja hellivää ruokaa!
Kuun alussa vietimme arki-illan treffejä rennossa Finnjävelin Salissa. Söin muun muassa lepuskaa, kuhaa ja pullavanukasta vadelmasorbetilla, ja saanen sanoa, että suu oli hymyssä koko illan.
Juhlistin tässä kuussa myös synttäreitäni, ja silloin suuntasimme yhteen lempiravintoloistani, Kruununhaassa sijaitsevaan Kuurnaan. Tunnelma on siellä aina kotoisa ja palvelu erittäin ystävällistä. Ihana, pieni bistro!
Eräänä lauantaina olimme hyvin nälkäisiä, ja kokeilimme onneamme josko Alexanderplatsissa olisi tilaa. Ja olihan siellä juuri sopivasti yksi kahden hengen pöytä vapaana. Kiitos universumi!
En ole aikoihin syönyt noin hyvää vuohenjuustosalaattia ja myös jälkiruokacrêpe vaniljajäätelöllä oli taivaallista. Päivällinen jäi kuitenkin parhaiten mieleeni naurusta, josta ei meinannut tulla loppua (kepeillä samppanjakuplilla saattoi ehkä olla osuutta asiaan).
Sykähdyttäviä kirjoja
Välillä on kausia, jolloin oikein mikään kirja ei innosta tai herätä sen kummempia tunteita. Siksi olen iloinen, että tässä kuussa olen lukenut monta hyvää – neljän tai viiden tähden – teosta.
Ehdottomasti kaikkein paras oli Merja Mäen huikea esikoisteos Ennen lintuja. Kirja sijoittuu 1940-luvulle ja seuraa Allin evakkotaivalta Karjalasta, Laatokan rannoilta Pohjanmaan lakeuksien keskelle. Kuuntelin tämän äänikirjana, mutta mieleni tekisi lukea tämä myös paperisena versiona. Mäki käyttää äärettömän kaunista ja kuvailevaa kieltä, joten lukukokemus saattaisi olla jopa syvempi, kun sanojen äärelle olisi aikaa pysähtyä.
Olen lukenut paljon kotimaisia sota-aikaan sijoittuvia romaaneja, mutta Ennen lintuja on kauheasta ja ahdistavasta aiheestaan huolimatta erilainen ja raikas. Jos haluat lähiaikoina lukea vain yhden kirjan, lue tämä!
Toinen viiden tähden kirja oli Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu. Vaikka Rileyn kirjoissa toistuu sama teema eli tarina etenee kahdessa aikatasossa sekä menneessä että tulevassa, on kerronnassa ja juonessa aina jokin koukku, joka houkuttaa lukemaan vielä yhden luvun. Ja vielä yhden lisää.
Keskiyön ruusu sijoittuu sadan vuoden taakse Intiaan sekä nykyhetken Englantiin, ja tarinassa seurataan jalosukuisen, mutta köyhtyneen intialaistyttö Anahitan vaiheita. Olen tainnut mainita tämän ennenkin, mutta Rileyn kirjat, jos mitkä, tarjoavat todellista eskapismia – sekä aiheuttavat lähes pakahduttavaa halua matkustaa.
Muutamia muita suositukseni arvoisia kirjoja ovat muun muassa Koko Hubaran Bechi, Durian Sukegawan Tokuen resepti sekä Bryan Washingtonin Mitä meistä jää.
Ihania kevätpäiviä sinulle!