Parhaillaan käynnissä oleva Lukuviikko innosti minua pohtimaan lukemista sekä omaa suhtautumistani siihen. Olen rakastanut lukemista siitä asti, kun opin tuon ihmeellisen, maailmaa avartavan taidon. Nopeasti mietittynä lukeminen on ainoa harrastus ja intohimo, joka on seurannut mukanani läpi elämän.
Lukuviikko on vuosittainen valtakunnallinen lukutaidon teemaviikko, jonka tavoitteena on nostaa esiin ajankohtaisia kysymyksiä lukemisen ja lukutaidon ympäriltä. Tämän vuoden teemana on Lukutaito on kansalaistaito.
Ennen kuin intoudun kertomaan omasta suhteestani kirjoihin ja lukemiseen, haluan ensin puhua hieman lukutaidosta, eli taidosta tulkita kirjoitettua kieltä. Lukukeskuksen sivuilla kerrotaan, kuinka suomalaisista aikuisista 11 %:lla on heikko lukutaito, ja että selkokielen tarpeessa arvellaan olevan jopa 750 000 henkilöä, eli 14 % suomalaisista. Aika hurjan kuuloista etenkin, kun pitkään on hehkutettu suomalaisia nimenomaan lukijakansana.
Millaisia hyötyjä hyvästä lukutaidosta sitten on?
Poimin alle muutamia esimerkkejä eräästä Lukukeskuksen artikkelista (löytyy täältä).
- Jo vauvaiässä aloitetulla ääneen lukemisella näyttää olevan erityisen suuria hyötyjä kielen ja lukutaidon kehitykselle. Lapsi, jolle luetaan säännöllisesti, on tutkimusten mukaan oikeudenmukaisempi ja tulee myös paremmin toimeen muiden kanssa.
- Hyvä lukutaito lisää onnistumisen kokemuksia ja myönteistä suhtautumista itse lukemiseen.
- Lukutaito antaa edellytykset pärjätä myös muissa kouluaineissa (esimerkiksi matematiikassa).
- Lukutaito vahvistaa sosiaalista identiteettiä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa, ja on myös yksi avaintekijä syrjäytymisen ehkäisyssä.
- Hyvä lukutaito kehittää kirjoitus- ja puheilmaisua, ja antaa keinoja sekä välineitä sanoittaa omia tunteitaan. Se vahvistaa myös itsetuntemusta sekä itseluottamusta.
- Erityisesti kriittisen lukutaidon merkitys korostuu muun muassa nykyisessä verkkoympäristössä, sillä on tärkeää osata arvioida informaation luotettavuutta ja tunnistaa myös mahdollinen trollaus.
- Lukutaidon kehittämisessä tarvitaan pitkäjänteistä, syventävää lukemista – tämä aktivoi aivoja eri tavoin kuin pinnallinen lukeminen.
Suurin syy, miksi rakastan lukemista, on halu ymmärtää ympäröivää maailmaa paremmin.
Haluan kokea ja tietää enemmän muiden kulttuurien ja kansojen tavoista elää; matkata kirjan sivuilla sellaisiinkin kolkkiin, joihin ei muuten olisi välttämättä edes pääsyä. Etenkin nyt kuluneen vuoden aikana olen kokenut hyvin tärkeäksi ja voimauttavaksi tehdä kirjamatkoja ympäri maailman – se on tuonut pientä helpotusta sille, ettei lentokoneen kyytiin nouseminen ole tällä hetkellä kovinkaan mahdollista.
Haluan lukea tutuista asioista uudesta näkökulmasta käsin, mutta myös oppia ja hämmästellä jotain itselleni aivan uutta, ennestään tuntematonta. Rakastan sitä, kuinka lukemisen avulla on pääsy jonkun toisen pään sisään. Jokainen näkee ja kokee asiat omalla subjektiivisella kokemuksellaan, joten ajatusmaailman avartaminen ja kyseenalaistaminen toisen mieleen sukeltamalla tuntuu suorastaan kutkuttavan inspiroivalta.
Myös kiinnostukseni eri aikakausia ja yhteiskuntaluokkia kohtaan on kasvanut nimenomaan lukemisen ansiosta. Olen päässyt elämään niin 1100-luvun Suomessa kuin 1960-luvun Napolissa; pikkuruisessa veneessä keskellä merta sekä suuressa kartanossa metropolin kupeessa. Olen myötäelänyt vaikeasti vammautuneen henkilön kamppailua kuolemaa vastaan ja seurannut pikkutyttöä tämän löytäessä perheen traagisen salaisuuden jäljille. Olen tajunnut vielä paremmin, kuinka fiksuja ja ihmeellisiä eläimiä norsut ovat tai kuinka paljon vaaditaan, jotta lähes sukupuuttoon kuollut eläinlaji saadaan palautettua takaisin luontoon. Edelleen osaan hämmästyä siitä, kuinka suurenmoisia tarinoita mahtuukaan kirjan kansien väliin.
Minulle lukeminen on yksi mieluisimmista tavoista rentoutua.
Se tunne, kun kesken on jokin sykähdyttävän koukuttava kirja, on yksi ihanimmista! Kun samanaikaisesti tekisi mieli ahmia koko teos mahdollisimman nopeasti loppuun, mutta sitten kuitenkin haluaa hieman hidastaa, jotta lukunautinto ei päättyisi liian pian. En edes muista, kuinka monta kertaa jonkin kirjan (tai kirjasarjan) lopetettuani olen ollut omalla tavallaan hieman allapäin: tulenko enää koskaan lukemaan mitään näin hyvää? Ja silti jossain vaiheessa sitä pitelee jälleen käsissään teosta, josta tietää nauttivansa jokaista sielun sopukkaa myöten.
En osaa käydä nukkumaan ellen ole lukenut edes paria sivua. Lukeminen on minulle myös ihana iltarutiini, josta en todellakaan suostu luopumaan. Vaikka lukisin jännittävääkin kirjaa illalla, on se silti lempeä ja miellyttävä tapa nollata ajatukset päivän jäljiltä.
Nykyisin osaan suhtautua lukemiseen muutenkin hieman rennommalla otteella.
Meni pitkään ennen kuin sisäistin, että on ihan ok jättää kirja myös kesken – oikeastaan olen oppinut tämän vasta muutama vuosi sitten. En sano, että lukeminen olisi koskaan ollut minulle suorittamista (myönnettäköön tosin, että kirjaston lähestyvä eräpäivä saattaa välillä saada pienen paniikin päälle), mutta ennen rämmin kirjan läpi kannesta kanteen, vaikka pikemminkin olisi tehnyt mieli heittää mokoma kapistus ikkunasta ulos.
Oivallus siitä, ettei kaikkia kirjoja ole vain tarkoitettu jokaisen luettavaksi, on jotenkin todella helpottava ja vapauttava. Jos kirja ei syystä tai toisesta resonoi, en koe enää huonoa omaatuntoa sen laittamisesta sivuun. Joistain kirjoista toisaalta tiedän, että vaikkei se toimi tällä hetkellä, joskus tulevaisuudessa haluan antaa sille vielä uuden mahdollisuuden.
Olen lukenut e-kirjoja ja kuunnellut äänikirjoja, mutta en vain pääse yli siitä, että fyysinen kirja on itselleni se kaikkein mieluisin muoto lukea. Rakastan kirjojen tuoksua, paperin tuntua sormissa, kauniita kansikuvia. Kirjakasat siellä täällä, ympäri kotia, luovat itselleni kodikkuutta, turvaa ja mielihyvää. Rakastan paksuja kirjoja, ja on suorastaan taivaallista, jos 800-sivuinen kirja sattuu myös olemaan henkeäsalpaavan upea lukukokemus.
Jos lukeminen ei muuten kiinnosta, niin kannattaa harkita sitä esimerkiksi näiden (terveys)hyötyjen kautta:
Lukeminen
- lisää empatiakykyä ja mielikuvitusta
- lievittää stressiä ja voi auttaa myös masennuksen hoidossa
- pitää aivot virkeinä, sillä se kehittää pitkäkestoista muistia
- viihdyttää
- voi auttaa nukahtamisessa
- parantaa keskittymiskykyä
Eläköön siis kirjallisuus ja lukutaito! Olen niin kiitollinen, että tämä taito on minulle suotu, ja että saan sen avulla kokea mitä uskomattomampia tunne-elämyksiä ja tapahtumia.
Haluan vielä muistuttaa, että kaikki lukeminen on hyvästä! Ei ole oikeaa tai väärää tapaa harjoittaa tai herätellä omaa lukutaitoaan, eikä ole myöskään häpeä, jos lukutaito on hieman heikompi. Esimerkiksi Helsingin keskustakirjasto Oodi vinkkaa tällä viikolla Instagram-sivuillaan keinoja lukemisen helpottamiseen ja lukuinnon nostattamiseen.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä on sinun suhteesi lukemiseen: oletko intohimoinen kirjallisuuden harrastaja vai luetko mieluummin uutisia ja nettiartikkeleita? Jätä ihmeessä kommenttia joko tänne tai vaikka Instan puolelle, sillä on ihanaa lukea myös muiden ajatuksia ja mielipiteitä tästä aiheesta. 🙂