Oodi matchalle!

by Tiia

Enpä olisi osannut kuvitella huhtikuussa 2018, mille polulle astuin, kun kuljimme mieheni kanssa Kiotossa sijaitsevan katetun portin läpi kohti Camellia Gardenin etuovea. Tuo perinteinen, yli 100-vuotias japanilainen talo kätki sisäänsä maailman, jolle menetin sydämeni lähtemättömästi.

Tämä kirjoitus on oodi matchalle, tuolle vivahteikkaalle juomalle, joka on kuulunut päivittäisiin pysähtymisen hetkiini jo yli kolmen vuoden ajan.

Tuo huhtikuun alun päivä oli ensimmäinen kerta, kun maistoin matchaa siinä muodossa, jossa sitä on perinteisesti tarjoiltu vuosisatojen ajan. Olin toki maistanut ”matchan” maun muun muassa erilaisissa makeisissa sekä leivoksissa, mutta sokeriin sekoittunut, hieman esanssinen vivahde ei ollut onnistunut vakuuttamaan minua. Erityisesti japanilaisen vihreän teen rakastajana halusin kuitenkin laajentaa tietämystäni, ja kokea perinteisen teeseremonian eli cha-no-yun (myös chadō).

Teehuoneen sisustus on hyvin pelkistetty.

Teeseremonia on yhtä lailla mietiskelyä ja valaistumisen etsimistä kuin teen tarjoilua. Teehuoneen seesteisyydessä seremonian muodollisesta ja monimutkaisesta rakenteesta tulee keskittymisen kohde tietoisessa meditaatiossa. Kun vesi on kuumennettu ja tee tarjoiltu, lopullinen tavoite on luopua itsetietoisuudesta ja saavuttaa sisäinen rauha.

Varasin meille yksityisen teeseremonian Camellia Gardenista, jossa oli myös saatavilla englanninkielinen opastus.

Herttainen teesensei (mestari, jonka nimeä en valitettavasti enää muista) otti meidät vastaan ovella, ja riisuttuamme kengät astuimme tilaan, jossa ajantaju katosi ja jäljellä oli vain tuo käsillä oleva hetki.

Ennen siirtymistämme teehuoneeseen sensei kertoi meille sekä japanilaisen teeseremonian että tuon kyseisen talon historiasta, ja myös omasta matkastaan teen parissa. Tuolloin 60-vuotias senseimme kertoi opiskelleensa ja harjoittaneensa teetä jo 40 vuoden ajan, ja vaikka hän nykyään opettaa myös itse, käy hän silti edelleen säännöllisesti oman, 90-vuotiaan senseinsä opissa.

Ahmin sensein meille kertomia tarinoita, nautin talon minimalistisesta estetiikasta ja nautiskelin sakuramochia eli pientä japanilaista riisikakkua, jonka sisältä löytyi herkkuani, punapaputahnaa (anko). Tuo kaunis makeinen oli kevään kunniaksi kääritty vielä kirsikkapuun lehteen.

En paneudu tässä sen enempää virallisen teeseremonian kulkuun, mutta voit halutessasi käydä lukemassa siitä lisää täältä tai täältä.

Sensei valmistaa meille matchaa.
Ikkunoiden takaa avautuvat näkymät pieneen, mutta hyvin kauniseen puutarhaan.

Aluksi itse teehuoneessa sensei kertoi käyttämistään välineistä sekä huoneesta löytyvän kalligrafiakäärön ja teekukkasen symboliikasta. Kuitenkaan itse seremonian aikana ei ole suotavaa puhua, vaan ainoat äänet syntyvät teen valmistuksesta. Sensein rauhallisia ja varmoja otteita seuratessani huomio kiinnittyi keskittyneesti kulloiseenkin liikerataan, ja kuin huomaamatta sitä vaipui pieneen meditatiiviseen tilaan.

Veden solina, kun sitä valutetaan puukauhasta matchakulhoon; kimonon hihan pehmeä kahahdus kättä liikutettaessa; bambuvispilän rytmikäs suhina – teeseremonia on täynnä harmoniaa, mutta myös tarkkoja sääntöjä. Kaikki tapahtuu kuitenkin verkkaisesti tietyssä järjestyksessä, kiirehtimättä tai hosumatta.

Lopuksi saimme myös itse valmistaa juomat, ja tässä rintaani röyhistellen sanottakoon, että sensei kehui vispaamistani erinomaiseksi. 🙂 Jo siinä hetkessä tuntui kuin tekisin jotain niin kovin tuttua – ehkä olen jossain menneessä elämässäni ollut itse teetaloa pyörittävä sensei.

Kaunein matchakulho eli chawan, jonka omistan.

Mutta matchan maku: en ole koskaan maistanut mitään vastaavaa!

Se on samanaikaisesti pehmeä ja täyteläinen, mutta kuitenkin hieman karvas. Jälkikäteen olen oppinut löytämään siitä myös umamin. Itse rakastan voimakasta, viipyilevää umamin makua, mutta se on myös maku, joka saattaa kavahduttaa joitakin. Siksi matcha voi vaatia totuttelua, mutta itse tykästyin tuohon vihreään juomaan saman tien.

Oliko siis ihme, että tuon kokemuksen jälkeen ostoslistallani ennen kotiinpaluuta olivat välineet omaa, pientä teeseremoniaa varten. Ja edelleen tuo kaunein, kirsikankukin koristeltu matchakulhoni lennättää minut suoraan keväiseen Japaniin ja sen vaaleanpunaiseen sakuraloistoon – se on myöskin siis ihana matkamuisto.

Koicha eli paksu tee. Juomaan tulee vain tilkka vettä ja normaalia enemmän matchajauhetta. Lopputulos on paksua, hyvin voimakkaan makuista tahnaa.

Jos unohdetaan teeseremonian meditatiivinen puoli, on matcha itsessään myös todellinen terveysjuoma.

Matchahan on siis hienoksi jauhettua vihreää teetä. Matchajauhe sisältää koko teelehden ja kaikki sen ravintoaineet, joten hyödyt ovat myös perinteistä, haudutettua teetä suuremmat.

Tutkittuja matchan terveyshyötyjä ovat muun muassa seuraavat poiminnat:

  • Sisältää runsaasti vahvaa antioksidanttia nimeltä EGCG. Tämä auttaa elimistöämme puolustautumaan sairauksia vastaan.
  • Parantaa keskittymiskykyä sekä muistia.
  • Voi auttaa painonpudotuksessa.
  • Voi pienentää riskiä sairastua sydänsairauksiin, ja on todettu myös ehkäisevän joitakin syöpiä.
  • Sisältää paljon ravintoaineita, kuten L-teaniinia, kaliumia, B-, C-, ja D-vitamiinia sekä mineraaleja ja hivenaineita.
  • Rauhoittaa ja virkistää samanaikaisesti L-teaniinin ja kofeiinin ansiosta.

L-teaniinista voisin sanoa sen verran, että kyseessä on aminohappo, joka näyttäisi joidenkin tutkimusten mukaan edistävän rentoutumista sekä rauhoittumista. Matchassa on myös runsaasti kofeiinia, mutta teaniinin ansiosta sen piristävä vaikutus alkaa hitaammin, noin puolen tunnin kuluttua juoman nauttimisesta, toisin kuin kahvi, joka tarjoaa energiapiikin lähes välittömästi. Matchan tuoma energia on myös pitkäkestoisempaa eikä siinä tule äkillistä romahdusta vaikutuksen loputtua. (Tämä on tosin vain lukemaani tietoa kahvista, eikä perustu millään tapaa omakohtaisiin kokemuksiini, sillä en ole koskaan juonut sitä.)

Matchajauheen annosteluun käytetään bambulusikkaa eli chashakua.
Bambuvispilä eli chasen. Vispilää liikutetaan siksak-tyylillä ylös alas.

Teeseremonia on mielestäni yksi ihanimmista tekemisen kautta tapahtuvista tietoisen läsnäolon harjoituksista.

Ilman tuota mieleenpainunutta kokemusta Kiotossa en ehkä olisi saanut luotua omiin matchahetkiini sitä tietynlaista pysähtynyttä tunnelmaa, josta nautin aivan suunnattoman paljon. Toki oma seremoniani on kovin arkinen ja paremmin suomalaiseen keittiöön sopiva, mutta olen silti luonut siihen tietyt toistuvat elementit sekä rituaalisen rytmin, jota noudatan joka kerta matchaa valmistaessani. Oma matchahetkeni onkin minulle todella tärkeä, hidas ja rentouttava rutiini, jonka toistan lähes päivittäin.

On ihanaa valita kaunis kulho ja ottaa kaikki tarvittavat välineet esille. Matchan valmistuksen aikana en puhu enkä halua, että minullekaan puhutaan. Hiljaisuudessa saavutan parhaiten sen miellyttävän, läsnäolevan olotilan, jota kyseiseen hetkeen haen. Kun juoma on vispattu kuohkeaksi vaahdoksi, siirryn nauttimaan sitä ikkunan ääreen, lattialla polvien päällä istuen. Rakastan matchan makua, mutta puristina nautin sen ehdottomasti veteen sekoitettuna – matchalattet sun muut jääköön jollekin toiselle. 🙂

Usucha eli ohut tee. Suositumpi tyyli, jossa juoman pintaan vispataan kevyt vaahto.

Loppuun vielä tärkeä neuvo, jonka sensei meille kertoi ennen pois lähtöämme: älä juo matchaa enää kello 15:n jälkeen, sillä muuten saatat menettää yöunesi. Olen kokeillut, pitääkö väite paikkaansa, ja kyllä – neljän viiden aikoihin nautittu matcha teki seuraavasta yöstä todella levottoman! Joten pitäydyn suosiolla aamu- tai alkuiltapäivän matchahetkissä, ja nautin viipyilevän lempeästä energiasta päivän aikana.

”Tea is nothing but boiling water and making tea. This is the only rule you should know.”

-Sen no Rikyū

Täältä voit kurkata ohjeet matchan valmistukseen!

Lisää luettavaa

Leave a Comment

Sivusto käyttää evästeitä. “Hyväksy”-nappia painamalla hyväksyt evästeiden käytön. Evästeet tekevät sivuston käyttämisestä helppoa, nopeaa ja käyttäjäystävällistä. Hyväksy Lue lisää