Tuntuu, että olen tällä hetkellä hieman hukassa. Haluaisin pitää yllä säännöllistä postaustahtia täällä blogissa – kuten Instassakin – mutta aina kun avaan läppärin ruudun, tulee täydellinen blokki. Hetki sitten mielessä pyörineet ajatukset katoavat kuin savuna ilmaan, ja tyhjä näyttö tuijottaa vain mykkänä takaisin.
Mitä useammin näin käy, sitä vaikeammalta tuntuu edes aloittaa. Kuulostaako tutulta?
Ajattelin kuitenkin nyt yrittää kirjoitaa edes jotain, koska kuka tietää – ehkä tätä itselleni mieluisaa ilmaisumuotoa täytyy vain hieman herätellä ja ravistella, jotta innostus siihen jälleen löytyy.
Toisaalta tällä hetkellä aivot ja mieli ovat jatkuvassa prosessoinnin tilassa, mikä aivan varmasti vaikuttaa myös luovuuteen. Ajatukset täyttyvät tietyn aihepiirin asioista ja palautuminenkin on ollut viime viikkoina hieman haastavampaa. Onko siis mikään ihme, etten tällä hetkellä kykene tuottamaan oikein mitään järkevää sisältöä tai edes löytämään suoranaista innostusta siihen.
Palautumisesta tuli mieleeni, että koska olen pitkän aikaa pystynyt pitämään yllä lempeää iltarutiinia, joka sopii itselleni, olen kokenut todella stressaavaksi tämän hetken, kun rutiini on aivan kadoksissa. Eilenkin ilta venyi mahdottoman myöhälle ennen kuin ennätin sänkyyn ja kirjan pariin, mikä heijastelee heti väsymyksenä aamuisin.
Alan helposti ruoskia ja soimata itseäni tästä, vaikka samanaikaisesti yritän muistuttaa, ettei maailma muutamaan hektisempään viikkoon kaadu. Tämä on itselleni myös hyvä muistutus siitä, mitä asioita haluan omassa arjessani arvottaa, ja rauhalliset illat ovatkin ehdottomasti yksi tärkeimmistä menetelmistäni pitää yllä hyvinvointia.
Keho ja mieli tunnetusti rakastavat rutiineja, ja mitä enemmän pystyt luomaan tiettyjä, samalla tapaa toistuvia tapahtumia päivääsi, sitä helpompaa on selättää esimerkiksi satunnaiset stressitilanteet.
Itselleni vakiintunut iltarutiini on seuraavanlainen:
Noin kahdeksan yhdeksän aikaan laitan kännykän lentotilaan. Tämä on tärkeää, sillä tietyn kellonajan jälkeen en halua enää olla tavoitettavissa. En halua nähdä puhelimen ruudulla vilkkuvia viestejä, puheluita tai ilmoituksia, jotka voivat helposti sotkea ajatuksiani etenkin, kun pidän kännykkää aina yöpöydälläni (herätyskellona). Lentotila takaa myös sen, etten voi enää unohtua vaikkapa selaamaan somea liian pitkäksi aikaa.
Usein näihin aikoihin menen myös tekemään iltatoimet eli hampaiden ja kasvojen pesun. Erityisesti kasvojen puhdistus ja kosteusvoiteiden levittäminen on itselleni hyvin rentouttava ja maadoittava hetki. On ihanaa hieroa kasvot hyväntuoksuisella puhdistusöljyllä, ja tämän jälkeen painella ja sivellä ihoon hoitavia seerumeita ja voiteita. Tässä on yksi syy, miksi rakastan luonnonkosmetiikkaa: hoitavien ainesosien lisäksi mukana on usein myös aromaterapeuttisia vaikutuksia huumaavien tuoksujen muodossa.
Ihanteellisinta on, jos olen sängyssä jo iltayhdeksän aikaan, mutta pyrin olemaan siellä viimeistään puoli kymmeneen mennessä. Syy, miksi haluan mennä sänkyyn mahdollisimman aikaisin on se, että silloin ennätän lukea hyvää kirjaa kauemmin! Vaikka olisin kuinka väsynyt tahansa, niin vähintään yksi sivu on luettava ennen nukkumaanmenoa. Kirjan lueskelu iltaisin onkin ollut rutiininani jo lapsuudesta lähtien.
Voin parhaiten, kun iltoja sävyttää rauhallinen ja lempeä ote – siksi en halua katsoa telkkariakaan enää kovin myöhään. Olen myös tarkka sen suhteen, etten selaile puhelinta sängyssä ollessani. Siitä on jopa tutkimustietoa, kuinka älylaitteiden sininen valo vähentää melatoniinin tuotantoa, jolloin nukahtaminen saattaa vaikeutua.
Onko sinulla jotain vakiintuneita iltarutiineja tai muita vinkkejä, joilla rauhoitat itsesi ennen nukkumaanmenoa?
Lempeää viikonloppua!