Somen antama kuva

Olen opetellut olemaan itseäni kohtaan armollisempi. Hyväksymään sen, että kaikki ei ole hallinnassani vaan elämä heittää välillä eteen odottamattomia asioita – niin hyviä kuin huonojakin. Mutta sitä kaikki tuo nimenomaan on: elämää.

Voin vannoa, ettei kenenkään elämä ole pelkkää iloa, naurua ja kepeyttä. Etenkin sosiaalinen media on välillä hyvinkin vääristävä paikka sen suhteen, millaisen kuvan moni siellä itsestään antaa. On hienoa, että nykyisin moni raottaa verhoa myös arkirealismin sekä syvempien ajatustensa äärelle, mutta usein somessa nostetaan esiin pääosin vain huippuhetkiä ja ihania asioita.

Älä ymmärrä väärin, tuo kaikki on mielestäni täysin oikein. Sinä itse päätät, mitä haluat esimerkiksi Instagramissasi tai Facebookissasi jakaa. Kenelläkään ei ole oikeutta puuttua siihen (ellei sisältö ole muita vahingoittavaa, kuten rasistista tai jotakuta halventavaa – se ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää!) vaan jokaiselle täytyy suoda rauha olla juuri sitä, mitä itse haluaa, ja jakaa juuri sellaista sisältöä, joka itselle sopii.

Mutta vaikka jonkun some täyttyisi pelkästään iloisesta ja kepeästä sisällöstä, se ei tarkoita, etteikö kyseinen henkilö voisi tuntea siinä hetkessä myös suunnatonta stressiä ja ahdistusta.

Rauhallisuutta ja hyvää mieltä henkivän kuvan taakse voi kätkeytyä asioita, jotka tekevät niin kipeää, ettei niistä yksinkertaisesti halua puhua ääneen. Kliseinen lausahdus don’t judge a book by its cover pitää todella usein paikkansa.

Tuo on yksi syy, miksi olen opetellut armollisuutta itseäni kohtaan, ja miksi soisin jokaisen tarjoavan sitä myös muille. On asioita, joista haluaisin puhua avoimesti, mutta toisaalta en ehkä ole kuitenkaan valmis nostamaan niitä esiin. Siksi haluan olla armollinen ja kuunnella intuitiotani – sen ääni vahvistuu päivä päivältä, ja se myös tietää syvimmällä tasolla, mikä on minulle hyväksi tässä hetkessä.

Aina silloin tällöin saan viestejä, joissa sanotaan elämäni näyttävän niin seesteiseltä ja tasapainoiselta, ja kuinka näen pelkkää kauneutta ympärilläni. Hieman kadehtien ja itseä vähätellen kerrotaan, kuinka oma arki on kaukana rauhallisista teehetkistä tai omasta ajasta, jolloin voisi vaikkapa lukea kirjaa keskeytyksettä.

Kyllä, näen kauneutta ympärilläni, sitä en kiellä ollenkaan.

Kauneutta on yhtä lailla puun lehvästön läpi siivilöityvä auringonvalo kuin pyykkitelineellä kuivuvat valkoiset lakanatkin. Näen kauneutta pienissä, arkisissa tavaroissa ja museon seinälle ripustetuissa taidokkaissa maalauksissa. Kauneutta on villasukan varressa olevat raidat sekä maljakkoon kuivahtaneista kukista pöydälle tippuneet terälehdet.

Mielestäni kauneuden näkeminen ei liity siihen, mitä elämässään käy kullakin hetkellä läpi. Kauneuden näkeminen (ja ehkä sitä kautta myös kiitollisuus) on täysin jokaisen omassa päätäntävallassa. Mutta se, että elämäni olisi pelkkää seesteisyyttä ja teehetkiä, on yhtä kaukana totuudesta kuin Pluto Maasta.

En sano, että tällä hetkellä kamppailisin missään syvimmässä suonsilmässä (esimerkiksi tarinani uupumuksesta voit lukea täältä), mutten myöskään väitä, että kaikki olisi juuri nyt pelkästään hyvin ja ihanasti. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, se on elämää. Nyt on vain tuntunut hyvältä pitää niin somessa kuin täällä blogissakin hieman kevyempi linja ja keskittyä pieniin, iloisiin asioihin.

Olen käsitellyt terapiassa viimeiset kolme tai neljä kertaa erästä teemaa, joka on itselleni hyvin raskas ja energiaa vievä. Terapian kautta olen tajunnut, kuinka kokonaisvaltaisesti tuo aihe on vaikuttanut elämääni monellakin osa-alueella. Mutta ennen kuin olen valmis keskustelemaan siitä teidän kanssanne, haluan ensin itse jäsennellä ajatuksiani. Tuo on vain yksi esimerkki siitä, mitä käyn elämässäni tällä hetkellä läpi.

Tämä teksti syntyi tajunnanvirrasta, joten pahoittelen sen hieman moneen suuntaan kurkottavaa rakennetta. Pääpointtini kuitenkin on, että monen kohdalla – itseni mukaan lukien – somessa kyllä näkyy se oikea elämä, kyse ei vain ole koko elämästä. Se voi olla pieni pintaraapaisu tai sitten hyvinkin syvämietteinen kokonaisuus. Jokainen tyyli ja toteutus on aivan yhtä hyvä ja oikea. Älä siis ota turhia paineita jonkun toisen ”täydellisestä elämästä”, sillä totuus kuvien takana voi olla jotain aivan muuta. <3

”Too many people think the grass is greener somewhere else, but the grass is green where you water it. Remember that.

– Unknown

Millaisia ajatuksia some sinussa herättää?