Aloitin kuukausi sitten uudessa työssä ja siitä lähtien olen pohtinut paljon uupumustani.
Kuinka jaksan työn rytmittämää arkea pitkässä juoksussa? Osaanko pitää kiinni rajoistani, jos kuormitus uhkaa käydä liian suureksi? Ja ehkäpä tärkein: mitä jos uuvun uudestaan?
Voisin sanoa myös, että ympäröikää minut kukkasilla ja kadotan ajantajuni ja löydän mielenrauhan.
Kuten ehkä jo tiedät, nykyisin erilaiset mindfulness-harjoitukset kuuluvat rutiininomaisesti osaksi arkeani. Aloitan päiväni aina meditaatiolla: on ihanaa aloittaa uusi päivä itsestä käsin ja antaa mielen ja kehon herätä rauhallisesti, ilman kiirettä.
Aamumeditaationi ovat usein melko lyhyitä – 5-15 minuutin mittaisia -, mutta jo muutaman minuutin hiljentymisellä ja keskittymisellä on mahdollista luoda päivään täysin erilainen vire. Silloin usein myös manifestoin eli luon tietoisesti ja kutsun luokseni hyvää energiaa, jotta tuleva päivä sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Pysähtyminen hetkeen siivittää muutenkin päivieni kulkua, sillä teen niin useita kertoja päivän aikana.
Tämä oli ensimmäinen aamu tänä vuonna, kun vedin lenkkarit jalkaani jo puoli kuuden aikoihin. Aurinko nousi tänään klo 5.52, ja halusin olla hyvissä ajoin toivottamassa uuden päivän tervetulleeksi.
Mustarastaiden, talitinttien, varpusten ja lokkien laulun siivittämänä askelsin kohti Pohjoisrannan satamaa, jonne usein aamulenkeilläni päädyn.
Ajatukseni olivat odottavalla kannalla: Millaisin sävyin aurinko tänä aamuna mahtaakaan värjätä taivaan? Mikä on ylipäänsä aamun tunnelma?
Kävellessäni pitkää suoraa kohti Tervasaarta satuin katsomaan oikealle, kohti Uspenskin katedraalia ja keskustaa. Ja sillä sekunnilla mykistyin.
Muistutus itselleni: kun ajatukset ovat tiukassa solmussa eikä vastauksia tunnu löytyvän, mene merenrantaan – mieluiten sellaiseen paikkaan, jossa näkymä levittäytyy laajana, ja horisontti siintää kaukana ulapan takana.
Olen huomannut, että mitä kovempaa stressiä koen, sitä helpommin unohdan veden voiman mieleni tyynnyttäjänä. Onneksi intuitioni on kuitenkin viisaampi, ja lempeästi kuiskaten se pyysi minua menemään meren äärelle.
Tuotteet saatu, *sisältää mainoslinkin
Hyvää kansainvälistä onnellisuuden päivää!
Onnellisuuden päivänä YK kutsuu kaikkia ihmisiä juhlistamaan onnellisuutta, sillä onhan onnellisuus ihmisten keskeisimpiä pyrkimyksiä.
Mitä on onnellisuus? Tuohon kysymykseen on tuskin olemassa yksiselitteistä vastausta, mutta oma näkemykseni on, että onnellisuus on tyytyväisyyttä. Jokaisen tunne onnellisuudesta kumpuaa omasta subjektiivisesta kokemuksesta eikä onnellisuuteen ole oikeaa tai väärää tapaa.
Jokin minut onnelliseksi tekevä asia voi olla sinulle täysin yhdentekevä ja päinvastoin.
Huomaan, että kun alan pohtia, mikä tekee minut onnelliseksi, mieleeni nousee heti pieniä ilonaiheita. Toki omaan onnellisuuteeni vaikuttavat suuresti myös isommat linjat, kuten viihtyisä koti, mielekäs työ, toimivat ihmissuhteet ja niin edelleen, mutta juuri pienet asiat ovat niitä, jotka tekevät minut onnelliseksi keskellä tavallisinta arkea.
Stressaantuneena mieli käy kierroksilla, ja koko keho saattaa tuntua kireältä ja levottomalta. Silloin on hyvä antaa itselleen pieni paussi ja keskittyä asiaan, joka on aina läsnä: hengitykseen.
Hengitys virtaa jatkuvasti joka hetki ja sitä havainnoimalla tuot itsesi tietoisesti juuri tähän hetkeen. Hengitys onkin kuin ankkuri, joka maadoittaa sinut nykyhetkeen, vaikka mieli seikkailisi menneessä tai tulevassa. Mitä hämmentyneempi, järkyttyneempi tai levottomampi olet, sitä enemmän kaipaat irtautumista ajatuskehästäsi. Kokeile siis näitä helppoja hengitysharjoituksia, jotka auttavat myös stressinhallintaan.
Suolistoa hellivillä ruoka-aineilla vaikutat suolistosi hyvinvoinnin lisäksi myös kokonaisvaltaiseen terveyteesi. Suoliston merkitys hyvinvoinnille on niin suuri, että siitä on alettu käyttää myös nimitystä toiset aivot.
Keräsin tähän postaukseen listauksen suolistoa hellivistä ruoka-aineista, joilla tuet samalla myös omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi. Ravinto, joka pitää suoliston bakteerikannan tyytyväisenä ja monipuolisena, saa myös aivot hykertelemään virkeinä ja terveinä.
Tiesitkö, että tänään on Teen päivä? Sitä vietetään aina 6. helmikuuta Tean nimipäivänä, ja joka vuosi Teen päivällä on myös jokin teema.
Tänä vuonna teemana on Teetä ja tarinoita.
”Laadukas ja hyvä tee tekee arkisestakin hetkestä erityisen sekä luo mieleen makumuistoja ja esteettisiä tunnelmia”, sanotaan Teen Ystävien tiedotteessa.
Tervetuloa 2022! Koen vuoden vaihtumisen aina jotenkin maagiseksi, sillä se symboloi ainakin itselleni hyvin voimallisesti kaikkea uutta ja puhdasta. Vaikka edellinen vuosi olisi ollutkin hyvä, tuntuu silti ihanalta päästää siitä irti ja kääntää katse kohti tulevaa. Viime vuosi oli (jälleen) vaikea ja rankka, joten odotin keskiyötä ja uuden vuoden ensimmäisiä hetkiä sitäkin suuremmalla innolla.
En tee uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita tykkään asettaa. Koen, että tavoitteet ovat helpommin muokattavissa matkan varrella, eivätkä ne myöskään aseta järjettömiä paineita sille, että nyt on pakko onnistua. Tavoite on inhimillisempi ja lempeämpi: Jokainen pienikin askel on aina askel eteenpäin. Jos en pääse tavoitteeseeni tänä vuonna, onnistuu se ehkä ensi vuonna. Tai ehkä puoliväli riittää ja huomaankin, että tavoite on jo siinä vaiheessa saavutettu.
Parina viime vuotena tavoitteeni ovat pitkälti keskittyneet omaan hyvinvointiini ja sen ylläpitämiseen. Koska kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jatkan myös tänä vuonna samojen teemojen äärellä. Toki olen asettanut myös muun muassa työhön, rahaan, terveyteen sekä ihmissuhteisiin liittyviä tavoitteita, mutta niistä en puhu nyt tässä postauksessa sen enempää.