Suolistoa hellivillä ruoka-aineilla vaikutat suolistosi hyvinvoinnin lisäksi myös kokonaisvaltaiseen terveyteesi. Suoliston merkitys hyvinvoinnille on niin suuri, että siitä on alettu käyttää myös nimitystä toiset aivot.
Keräsin tähän postaukseen listauksen suolistoa hellivistä ruoka-aineista, joilla tuet samalla myös omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi. Ravinto, joka pitää suoliston bakteerikannan tyytyväisenä ja monipuolisena, saa myös aivot hykertelemään virkeinä ja terveinä.
Tiesitkö, että tänään on Teen päivä? Sitä vietetään aina 6. helmikuuta Tean nimipäivänä, ja joka vuosi Teen päivällä on myös jokin teema.
Tänä vuonna teemana on Teetä ja tarinoita.
”Laadukas ja hyvä tee tekee arkisestakin hetkestä erityisen sekä luo mieleen makumuistoja ja esteettisiä tunnelmia”, sanotaan Teen Ystävien tiedotteessa.
Tervetuloa 2022! Koen vuoden vaihtumisen aina jotenkin maagiseksi, sillä se symboloi ainakin itselleni hyvin voimallisesti kaikkea uutta ja puhdasta. Vaikka edellinen vuosi olisi ollutkin hyvä, tuntuu silti ihanalta päästää siitä irti ja kääntää katse kohti tulevaa. Viime vuosi oli (jälleen) vaikea ja rankka, joten odotin keskiyötä ja uuden vuoden ensimmäisiä hetkiä sitäkin suuremmalla innolla.
En tee uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita tykkään asettaa. Koen, että tavoitteet ovat helpommin muokattavissa matkan varrella, eivätkä ne myöskään aseta järjettömiä paineita sille, että nyt on pakko onnistua. Tavoite on inhimillisempi ja lempeämpi: Jokainen pienikin askel on aina askel eteenpäin. Jos en pääse tavoitteeseeni tänä vuonna, onnistuu se ehkä ensi vuonna. Tai ehkä puoliväli riittää ja huomaankin, että tavoite on jo siinä vaiheessa saavutettu.
Parina viime vuotena tavoitteeni ovat pitkälti keskittyneet omaan hyvinvointiini ja sen ylläpitämiseen. Koska kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jatkan myös tänä vuonna samojen teemojen äärellä. Toki olen asettanut myös muun muassa työhön, rahaan, terveyteen sekä ihmissuhteisiin liittyviä tavoitteita, mutta niistä en puhu nyt tässä postauksessa sen enempää.
Moni varmasti tietää, että rakastan lukemista (täältä löydät aiheeseen liittyvän postauksen). Lukeminen on itselleni erittäin rakas harrastus, tapa kohdata erilaisia tunteita sekä keino lisätä tietämystä ja ymmärrystä. Se on myös mahdollisuus löytää mielenrauhaa ja sisäistä voimaa: kirjalla, joka resonoi juuri oikealla hetkellä, voi olla mitä suurin vaikutus omaan ajattelu- ja toimintatapaan.
Kun olin viime vuonna syvimmässä synkkyyden tilassani uupumuksen suhteen, pakenin kirjoihin. Luin fiktiivistä kaunokirjallisuutta, jonka avulla pystyin hetkeksi siirtämään oman pahan oloni syrjään. Tiesin kuitenkin, etten voi ikuisesti pitää päätä pensaassa, joten pikkuhiljaa aloin lukea myös lempeää ja opastavaa kirjallisuutta liittyen uupumuksen ja masennuksen hoitoon sekä ennaltaehkäisyyn.
Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa hyvinvointiani nimenomaan sosiaalisen median kautta. Pidin juuri reilun viikon mittaisen tauon Instagramista, sillä koin jatkuvasti päivittyvän somevirran tässä kohtaa ennemmin kuormittavana kuin hyvää mieltä tuovana tekijänä. Olen pitänyt somelomaa aina silloin tällöin aiemminkin, ja todennut joka kerta, että oma hyvinvointini tarvitsee säännöllisesti pienen irtioton ja ”katoamisen”.
Olen joskus törmännyt termiin digidetox, jolla tarkoitetaan pidättäytymistä älylaitteista, tietokoneesta ja juurikin sosiaalisesta mediasta. Digitaalisen detox-kuurin aikana keskitytään ruudun ulkopuolelta löytyviin hyvinvointia tukeviin elementteihin. Näitä voivat olla muun muassa luontoyhteyden luominen, jatkuvan multitaskaamisen hillitseminen ja mahdollisen stressin lievittäminen itselle mieluisin keinoin.
Tuntuu, että olen tällä hetkellä hieman hukassa. Haluaisin pitää yllä säännöllistä postaustahtia täällä blogissa – kuten Instassakin – mutta aina kun avaan läppärin ruudun, tulee täydellinen blokki. Hetki sitten mielessä pyörineet ajatukset katoavat kuin savuna ilmaan, ja tyhjä näyttö tuijottaa vain mykkänä takaisin.
Mitä useammin näin käy, sitä vaikeammalta tuntuu edes aloittaa. Kuulostaako tutulta?
Tänään kävin pitkästä aikaa treffeillä mitä parhaimmassa seurassa. Seuralaisellani on melko vaativa maku, mutta onnistuin silti valitsemaan kohteen, joka innosti ja sai myös ajantajun katoamaan. Kävelimme yhteensä lähes kymmenen kilometriä ja ihastelimme matkan varrelle sijoitettuja taideteoksia. Nautimme teetä, rentouduimme ja annoimme inspiraation viedä mennessään.
Treffiseuralaiseni olin minä itse. 🙂
Olen kertonut, kuinka aamuissani asuu rauha; kuinka haluan aloittaa uuden päivän itsestäni käsin. Meditaatio on ollut aamurutiininani vasta verrattain vähän aikaa, mutta aikainen lenkki on kuulunut osaksi arkeani jo useamman vuoden. Kaikkein ihaninta on lähteä ulos juuri ennen auringonnousua, sillä tuossa hetkessä on aivan käsittämättömän ainutlaatuinen ja kaunis tunnelma.
Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta mitään, ja jos kirjoitan, mitä haluan siitä kertoa. Päätin kuitenkin, että ehkä tämä teksti tarjoaa jollekin vertaistukea tai lohdun ajatuksia, sillä valitettavasti meitä uupumuksen kokeneita on aivan liian monta. Koen myös, että kirjoittamalla tämän muistiin saan asialle tietynlaisen henkisen päätöksen. On aika sulkea raskas ovi ja suunnata askeleet uudelle polulle.
Kevättä ei voi olla ajattelematta ilman kirsikankukkia tai ainakin omassa mielessäni ne assosioituvat hyvin vahvasti yhteen. Syy tähän on yksinkertaisuudessaan se, että rakastan kirsikankukkia! Herkkyydessään, kauneudessaan ja nimenomaan katoavaisuudessaan ne ovat kukkasten joukossa aivan omaa luokkaansa.