Terveys

Minua jännittää ottaa tämä aihe esille, sillä pelkään, etten osaa ilmaista ajatuksiani kunnolla, tai että tulen tahattomasti loukanneeksi jotain. Tämä on kuitenkin aihe, jota olen käsitellyt viime aikoina paljon; oikeastaan koko loppukevään ja tämän kuluneen kesän ajan. Tässä välissä haluan myös sanoa, kuinka onnellinen olen siitä, että olen löytänyt hyvän terapeutin! Hän osaa haastaa ajatusmallejani juuri minulle sopivin keinoin eikä yritä hoppuilla eteenpäin liian nopealla vauhdilla.

Mutta mennäänpä itse aiheeseen eli itsetuntoon. Joillain se on hyvä, joillain huono. Oma itsetuntoni on ollut huono oikeastaan aina, ihan sieltä lapsuudesta lähtien. En saanut kotoa oppeja hyvän itsetunnon rakentamiseen eikä niitä myöskään tarjottu koulussa (ei ala- eikä yläasteella). Viimeistään teini-iän myllerryksessä jo muutenkin heikoissa kantimissa ollut itsetuntoni romuttui täysin. Tuossa herkässä iässä, jossa muutenkin vasta alkaa hahmottamaan itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan ja luomaan omaa identiteettiään, on todella haavoittuvainen omaksumaan kriittisesti lauotut asiat totuuksina.

Minulle kävi juuri niin, ja tuolloin päähäni iskostuneet ajatukset, ”totuudet” itsestäni, muovasivat minusta epävarman ja huonommuutta kokevan. Nuo ajatusmallit ovat seuranneet mukanani tänne asti.