Voisin sanoa myös, että ympäröikää minut kukkasilla ja kadotan ajantajuni ja löydän mielenrauhan.
Kuten ehkä jo tiedät, nykyisin erilaiset mindfulness-harjoitukset kuuluvat rutiininomaisesti osaksi arkeani. Aloitan päiväni aina meditaatiolla: on ihanaa aloittaa uusi päivä itsestä käsin ja antaa mielen ja kehon herätä rauhallisesti, ilman kiirettä.
Aamumeditaationi ovat usein melko lyhyitä – 5-15 minuutin mittaisia -, mutta jo muutaman minuutin hiljentymisellä ja keskittymisellä on mahdollista luoda päivään täysin erilainen vire. Silloin usein myös manifestoin eli luon tietoisesti ja kutsun luokseni hyvää energiaa, jotta tuleva päivä sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Pysähtyminen hetkeen siivittää muutenkin päivieni kulkua, sillä teen niin useita kertoja päivän aikana.
Tuotteet saatu, *sisältää mainoslinkin
Hyvää kansainvälistä onnellisuuden päivää!
Onnellisuuden päivänä YK kutsuu kaikkia ihmisiä juhlistamaan onnellisuutta, sillä onhan onnellisuus ihmisten keskeisimpiä pyrkimyksiä.
Mitä on onnellisuus? Tuohon kysymykseen on tuskin olemassa yksiselitteistä vastausta, mutta oma näkemykseni on, että onnellisuus on tyytyväisyyttä. Jokaisen tunne onnellisuudesta kumpuaa omasta subjektiivisesta kokemuksesta eikä onnellisuuteen ole oikeaa tai väärää tapaa.
Jokin minut onnelliseksi tekevä asia voi olla sinulle täysin yhdentekevä ja päinvastoin.
Huomaan, että kun alan pohtia, mikä tekee minut onnelliseksi, mieleeni nousee heti pieniä ilonaiheita. Toki omaan onnellisuuteeni vaikuttavat suuresti myös isommat linjat, kuten viihtyisä koti, mielekäs työ, toimivat ihmissuhteet ja niin edelleen, mutta juuri pienet asiat ovat niitä, jotka tekevät minut onnelliseksi keskellä tavallisinta arkea.
Stressaantuneena mieli käy kierroksilla, ja koko keho saattaa tuntua kireältä ja levottomalta. Silloin on hyvä antaa itselleen pieni paussi ja keskittyä asiaan, joka on aina läsnä: hengitykseen.
Hengitys virtaa jatkuvasti joka hetki ja sitä havainnoimalla tuot itsesi tietoisesti juuri tähän hetkeen. Hengitys onkin kuin ankkuri, joka maadoittaa sinut nykyhetkeen, vaikka mieli seikkailisi menneessä tai tulevassa. Mitä hämmentyneempi, järkyttyneempi tai levottomampi olet, sitä enemmän kaipaat irtautumista ajatuskehästäsi. Kokeile siis näitä helppoja hengitysharjoituksia, jotka auttavat myös stressinhallintaan.
Suolistoa hellivillä ruoka-aineilla vaikutat suolistosi hyvinvoinnin lisäksi myös kokonaisvaltaiseen terveyteesi. Suoliston merkitys hyvinvoinnille on niin suuri, että siitä on alettu käyttää myös nimitystä toiset aivot.
Keräsin tähän postaukseen listauksen suolistoa hellivistä ruoka-aineista, joilla tuet samalla myös omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiasi. Ravinto, joka pitää suoliston bakteerikannan tyytyväisenä ja monipuolisena, saa myös aivot hykertelemään virkeinä ja terveinä.
Tervetuloa 2022! Koen vuoden vaihtumisen aina jotenkin maagiseksi, sillä se symboloi ainakin itselleni hyvin voimallisesti kaikkea uutta ja puhdasta. Vaikka edellinen vuosi olisi ollutkin hyvä, tuntuu silti ihanalta päästää siitä irti ja kääntää katse kohti tulevaa. Viime vuosi oli (jälleen) vaikea ja rankka, joten odotin keskiyötä ja uuden vuoden ensimmäisiä hetkiä sitäkin suuremmalla innolla.
En tee uudenvuodenlupauksia, mutta tavoitteita tykkään asettaa. Koen, että tavoitteet ovat helpommin muokattavissa matkan varrella, eivätkä ne myöskään aseta järjettömiä paineita sille, että nyt on pakko onnistua. Tavoite on inhimillisempi ja lempeämpi: Jokainen pienikin askel on aina askel eteenpäin. Jos en pääse tavoitteeseeni tänä vuonna, onnistuu se ehkä ensi vuonna. Tai ehkä puoliväli riittää ja huomaankin, että tavoite on jo siinä vaiheessa saavutettu.
Parina viime vuotena tavoitteeni ovat pitkälti keskittyneet omaan hyvinvointiini ja sen ylläpitämiseen. Koska kokonaisvaltainen hyvinvointi on kuin laittaisi rahaa pankkiin, jatkan myös tänä vuonna samojen teemojen äärellä. Toki olen asettanut myös muun muassa työhön, rahaan, terveyteen sekä ihmissuhteisiin liittyviä tavoitteita, mutta niistä en puhu nyt tässä postauksessa sen enempää.
Moni varmasti tietää, että rakastan lukemista (täältä löydät aiheeseen liittyvän postauksen). Lukeminen on itselleni erittäin rakas harrastus, tapa kohdata erilaisia tunteita sekä keino lisätä tietämystä ja ymmärrystä. Se on myös mahdollisuus löytää mielenrauhaa ja sisäistä voimaa: kirjalla, joka resonoi juuri oikealla hetkellä, voi olla mitä suurin vaikutus omaan ajattelu- ja toimintatapaan.
Kun olin viime vuonna syvimmässä synkkyyden tilassani uupumuksen suhteen, pakenin kirjoihin. Luin fiktiivistä kaunokirjallisuutta, jonka avulla pystyin hetkeksi siirtämään oman pahan oloni syrjään. Tiesin kuitenkin, etten voi ikuisesti pitää päätä pensaassa, joten pikkuhiljaa aloin lukea myös lempeää ja opastavaa kirjallisuutta liittyen uupumuksen ja masennuksen hoitoon sekä ennaltaehkäisyyn.
Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa hyvinvointiani nimenomaan sosiaalisen median kautta. Pidin juuri reilun viikon mittaisen tauon Instagramista, sillä koin jatkuvasti päivittyvän somevirran tässä kohtaa ennemmin kuormittavana kuin hyvää mieltä tuovana tekijänä. Olen pitänyt somelomaa aina silloin tällöin aiemminkin, ja todennut joka kerta, että oma hyvinvointini tarvitsee säännöllisesti pienen irtioton ja ”katoamisen”.
Olen joskus törmännyt termiin digidetox, jolla tarkoitetaan pidättäytymistä älylaitteista, tietokoneesta ja juurikin sosiaalisesta mediasta. Digitaalisen detox-kuurin aikana keskitytään ruudun ulkopuolelta löytyviin hyvinvointia tukeviin elementteihin. Näitä voivat olla muun muassa luontoyhteyden luominen, jatkuvan multitaskaamisen hillitseminen ja mahdollisen stressin lievittäminen itselle mieluisin keinoin.
Minua jännittää ottaa tämä aihe esille, sillä pelkään, etten osaa ilmaista ajatuksiani kunnolla, tai että tulen tahattomasti loukanneeksi jotain. Tämä on kuitenkin aihe, jota olen käsitellyt viime aikoina paljon; oikeastaan koko loppukevään ja tämän kuluneen kesän ajan. Tässä välissä haluan myös sanoa, kuinka onnellinen olen siitä, että olen löytänyt hyvän terapeutin! Hän osaa haastaa ajatusmallejani juuri minulle sopivin keinoin eikä yritä hoppuilla eteenpäin liian nopealla vauhdilla.
Mutta mennäänpä itse aiheeseen eli itsetuntoon. Joillain se on hyvä, joillain huono. Oma itsetuntoni on ollut huono oikeastaan aina, ihan sieltä lapsuudesta lähtien. En saanut kotoa oppeja hyvän itsetunnon rakentamiseen eikä niitä myöskään tarjottu koulussa (ei ala- eikä yläasteella). Viimeistään teini-iän myllerryksessä jo muutenkin heikoissa kantimissa ollut itsetuntoni romuttui täysin. Tuossa herkässä iässä, jossa muutenkin vasta alkaa hahmottamaan itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan ja luomaan omaa identiteettiään, on todella haavoittuvainen omaksumaan kriittisesti lauotut asiat totuuksina.
Minulle kävi juuri niin, ja tuolloin päähäni iskostuneet ajatukset, ”totuudet” itsestäni, muovasivat minusta epävarman ja huonommuutta kokevan. Nuo ajatusmallit ovat seuranneet mukanani tänne asti.
Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta mitään, ja jos kirjoitan, mitä haluan siitä kertoa. Päätin kuitenkin, että ehkä tämä teksti tarjoaa jollekin vertaistukea tai lohdun ajatuksia, sillä valitettavasti meitä uupumuksen kokeneita on aivan liian monta. Koen myös, että kirjoittamalla tämän muistiin saan asialle tietynlaisen henkisen päätöksen. On aika sulkea raskas ovi ja suunnata askeleet uudelle polulle.
- 1
- 2