Aloitin kuukausi sitten uudessa työssä ja siitä lähtien olen pohtinut paljon uupumustani.
Kuinka jaksan työn rytmittämää arkea pitkässä juoksussa? Osaanko pitää kiinni rajoistani, jos kuormitus uhkaa käydä liian suureksi? Ja ehkäpä tärkein: mitä jos uuvun uudestaan?
Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta mitään, ja jos kirjoitan, mitä haluan siitä kertoa. Päätin kuitenkin, että ehkä tämä teksti tarjoaa jollekin vertaistukea tai lohdun ajatuksia, sillä valitettavasti meitä uupumuksen kokeneita on aivan liian monta. Koen myös, että kirjoittamalla tämän muistiin saan asialle tietynlaisen henkisen päätöksen. On aika sulkea raskas ovi ja suunnata askeleet uudelle polulle.
Sairastuin vuoden 2018 syksyllä vakavaan suolistotulehdukseen, josta onneksi kuitenkin paranin seuraavan vuoden aikana. Vaikka koettelemuksena sairastuminen ja tieto siitä, että oma keho voi totaalisesti pettää olikin yksi elämäni rankimmista, oli se näin jälkikäteen ajateltuna myös positiivinen herätys. Siitä nimittäin alkoi kiinnostukseni kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan – mitä enemmän opin ja syvemmälle sukellan, sitä mielenkiintoisemmaksi tämä matka käy.