Väreilyä pinnan alla

by Tiia

Se kuplii pinnan alla ja tykyttää sormenpäissä, saa ajatukset pyörimään kuin hyrrä – vinhasti ympäri ja ympäri niin, että kuva on kuitenkin hieman sumea ja välähdyksenomainen.

Mikä sitten? No halu kirjoittaa!

Tämä pikkuinen blogini on jäänyt aivan unohduksiin; en ole jaksanut suoda sille huomiota tai edes pienen pientä ajatusta. Joskus sitten, joskus tuonnempana, joskus vielä avaan läppärin luukun ja annan sormien tanssia näppäimistöllä.

Ja se hetki on nyt!

Halleluja! Fanfaareja ja samppanjan poksahduksia, kiitos!

En edes tiedä, mistä haluan juuri tähän postaukseen kirjoittaa mutta sen tiedän, että minun täytyy kirjoittaa edes jotain. Muuten näivetyn ja kohmetun, ja se pienikin ajatuksen pirskahdus, joka pyrkii esiin, vetäytyy takaisin johonkin saavuttamattomiin.

Kirjoittaminen on minulle kuin ajattelua: Mielipiteiden, oivallusten ja tiedon jäsentelyä. Tapa hahmottaa ympäröivää maailmaa ja saada yhteys sisäiseen puheeseeni. Itselleni luontevaa ja mieluisaa, vaikka välillä saattaa olla pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin en kirjoita kauppalistaa kummempia raapustuksia.

Anna minulle kaunis muistivihko ja ihana kynä, ja jossain vaiheessa sivut ovat täynnä tekstiä. Ehkä voisin ajatella tätä blogiakin muistivihkona; tallettaa tänne spontaaneja mietteitä, joiden ei aina tarvitse olla niin loppuun asti hiottuja.

Mutta miksi minulla tuli juuri nyt tällainen kirjoittamisen halu?

En tiedä onko syynä nämä flunssan tylsistyttämät päivät kotona vai kenties eukalyptuksen eteeriset öljyt, jotka tupsahtelevat diffuuserista ilmoille. Tai kuka tietää, ehkä hunajalla terästetty musta tee onkin avain luomisen vimmaani (tiedoksi, että tavallisesti en sekoita teeheni mitään, mutta koska haluan tästä viheliäisestä taudista mahdollisimman pian eroon, luotan hunajan parantavaan voimaan – sillä kun sanotaan olevan antibioottinen eli mikrobeja tuhoava vaikutus).

Joka tapauksessa juuri nyt tuntuu, että pääni pursuaa ajatuksia, joista haluaisin jossain vaiheessa kirjoittaa. Osa on kepeämpiä – kuten viimeaikaiset kosmetiikkalöytöni tai tavat hemmotella itseä – ja osa puolestaan astetta syvällisempiä, joita tosin haluan jäsennellä ja pyöritellä ensin, ennen kuin painan enteriä ja julkaisen kyseisen postauksen. Jälkimmäisiin mietteisiin kuuluvat ainakin omien rajojen asettaminen, kokemukseni terapiasta, stressiherkkyys ja oman arvon tunteminen.

Nopeasti sykkivässä maailmassa kaipaan hidastamista ja tietynlaista rauhallisuutta. Haluan pysähtyä hitaamman median äärelle ja sitä tämä blogi nimenomaan on: omalla painollaan eteenpäin soljuva puro, joka solisee välillä leppoisammin, välillä hieman vuolaammin.

Ihanaa siis, että olet löytänyt tiesi tänne. Olen jokaisesta teistä äärettömän kiitollinen.

Suloista viikon jatkoa!

Lisää luettavaa

Leave a Comment

Sivusto käyttää evästeitä. “Hyväksy”-nappia painamalla hyväksyt evästeiden käytön. Evästeet tekevät sivuston käyttämisestä helppoa, nopeaa ja käyttäjäystävällistä. Hyväksy Lue lisää