Tein jokin aika sitten Insta-stoorissa kyselyn, jossa seuraajillani oli mahdollisuus kysyä minulta mitä tahansa. Kiireisistä päivistä johtuen en ennättänyt vastata kysymyksiin Instagramin puolella, joten ajattelin vastata osaan niistä nyt täällä blogissa.
Mitä olet halunnut tietää minusta?
- Mitä kuuluu? <3
Tähän voisin kai vastata sen yleisimmän eli kiitos, ihan hyvää! Tuo ei edes ole mitenkään kovin kaukana totuudesta, sillä verrattuna esimerkiksi vuoden kahden takaisiin kuulumisiin nyt kuuluu jo oikeasti parempaa. Silti elämässäni on edelleen asioita, jotka aiheuttavat stressiä, suruakin, joten vielä en koe päässeeni takaisin siihen normaaliin hyvään. Mutta onneksi koen myös aidosti hyviä hetkiä, ja päiviä, jolloin olo on innostunut, inspiroitunut ja toiveikas. Tiedän myös, että olen koko ajan menossa kohti valoisampia aikoja, ja toisaalta tämäkin ajanjakso on ollut tärkeä oppi: tunnen nyt itseni paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin.
- Millaisen kirjan kirjoittaisit, jos saisit siihen mahdollisuuden?
Ihana kysymys! En ole koskaan puhunut ääneen, että haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta kyllä – se on käynyt mielessäni monesti jo aivan nuoruudesta lähtien. Todennäköisesti kirja voisi olla jonkinlainen novellikokoelma tai runokirja. Hassua sinänsä, etten juurikaan lue novelleja – ja runoja sitäkin vähemmän – mutta silti pöytälaatikkoni tursuaa muistivihkoja ja lippulappusia, joiden sisältö taipuisi kumpaan tahansa. Novelli tuntuu myös hallittavammalta kuin monisatasivuinen romaani.
- Mitä teet työksesi?
Tätä kysyttiin eri muodoissa useamman kerran. Tässä yhteydessä kysymyksessä ei ole mitään vikaa, mutta pääsääntöisesti koen utelut ammatista hieman ärsyttävinä: Miksi uuteen ihmiseen tutustuessa ensimmäinen kysymys koskee aina työtä eikä henkilöä itseään? Miksi yhteiskuntamme on opettanut meidät arvottamaan ja määrittämään toisemme suoritusten ja saavutusten kautta?
Omalla kohdallani koen työhön liittyvät kysymykset myös siinäkin mielessä ristiriitaisiksi, että vaikka arvostan jokaista alaa ja ammattia, koen silti jonkinlaista häpeää omasta työurastani. Ehkä syynä on se, että olen koko aikuisikäni ajelehtinut hieman tuuliajolla tutustumatta kunnolla itseeni ja siihen, mitä haluan. Olen pysynyt tiukasti mukavuusalueellani ja tehnyt sitä, jossa tiedän olevani hyvä, mutta joka ei kuitenkaan ole ollut täysin toiveideni ja halujeni mukaista. Olen nauttinut työstäni, mutta samanaikaisesti kaivannut jotain, joka olisi enemmän minua – jotain omaa.
Olen tehnyt pitkän uran kaupan alalla asiakaspalvelun parissa, mutta nyt olen uuden äärellä, sillä olen perustamassa omaa yritystä. Parin viime vuoden aikana olen tehnyt oivalluksia ja listannut ylös, mitä haluan ja tarvitsen työltäni, jotta voin hyvin; mitkä asiat tukevat omaa jaksamistani, ja miten voin yhdistää nuo palaset omaan osaamiseeni. Yrittäjyys on houkutellut jo vuosia, ja nyt on vihdoin aika edistää tuota unelmaani! Ideani on täysi vastakohta sille, mitä olen tähän asti tehnyt.
- Mistä haaveilet?
Olen haaveilija ja haaveilen aina jostain. Tällä hetkellä haaveilen muun muassa matkasta Pariisiin ja Champagnen alueen viinitiloille. Haaveilen muutosta Japaniin tai vähintäänkin useamman kuukauden mittaisesta reissusta, jolloin ehtisi rauhassa tehdä junamatkoja halki tuon ihanan maan.
Haaveilen käsintehdystä keramiikasta, ja että osaisin tehdä sitä myös itse. Haaveilen etuhampaiden oikomishoidosta. Haaveilen illallisesta jossain tunnelmallisessa ravintolassa ja hotelliyöstä luksushotellissa. Haaveilen kodista, jossa olisi työhuoneet sekä minulle että miehelleni, paljon luonnonvaloa, avarat näkymät merelle sekä spa-henkinen kylpyhuone ammeineen.
Haaveilen kauniista avohyllyköstä, johon saisin esille kaikki teekuppini ja matchakulhoni. Haaveilen löhötuolista, johon olisi ihana käpertyä lueskelemaan. Haaveilen keväästä ja aikaisista aamulenkeistä. Haaveilen tasapainoisesta arjesta. Haaveilen täydellisesti istuvasta trenssitakista ja uudesta kesämekosta. Haaveilen kukkivista kirsikkapuista ja piknikistä niiden alla.
Haaveilen teesommelierin opinnoista. Haaveilen säännöllisesti myös metsän keskellä, veden äärellä sijaitsevasta mökistä, jonne voisin mennä lataamaan akkujani (tämä haave nousee pintaan erityisesti silloin, kun olen kuormittunut ja kaipaisin vain täydellistä rauhaa ja hiljaisuutta).
- Jos saisit valita vain yhden teelajin loppuelämäsi ajaksi, mikä se olisi ja miksi?
Tähän on helppo vastata: japanilainen vihreä tee! Toisin kuin Kiinassa, Japanissa teelehdet tuotetaan pääsääntöisesti höyryttämällä, jonka vuoksi maku on mielestäni puhtaampi ja sävy heleämpi ja syvempi. Rakastan japanilaisen vihreän teen makupalettia, sillä se on laadusta riippuen joko kepeä, voimakas, aromikas, umaminen, paahteinen, hento tai ylipäänsä vivahteikas. Voin valita jokaiseen hetkeen juuri täydellisesti sopivan teen ja vaihtoehtoja on monia: sencha, shincha, gyokuro, matcha, hōjicha, genmaicha, kukicha… Laskin juuri, että tälläkin hetkellä meiltä löytyy kotoa viittä erilaista japanilaisen vihreän teen laatua.
- Unelmat puolen vuoden, vuoden ja viiden vuoden päähän?
Puolen vuoden päästä toivon, että minulla on yritys, jonka avulla tienaan elantoni. Olen saanut luotua arkeeni rutiinit, jotka mahdollistavat ihanista kesäpäivistä nauttimisen myös kesken työpäivän. Unelmoin myös, että kesällä olisi mahdollista tehdä joku ihana reissu Eurooppaan, esimerkiksi Ranskaan tai Italiaan.
Vuoden päästä unelmoin tasapainoisesta arjesta, menestyksekkäästä yrityksestä ja merkityksellisyyden kokemuksista. Koska vuoden päästä elämme jälleen tätä ankeaa tammikuuta, unelmoin että olen saanut viettää koko kuukauden jossain aurinkoisemmassa paikassa – työni ei ole paikkaan sidottua, joten sen puolesta matkustamiselle ei ole mitään estettä. Unelmoin, että ensi talvena olen vihdoin saanut useammankin osa-alueen elämässäni kuntoon, ja että voin antautua nauttimaan jokaisesta päivästä ilman jatkuvaa stressiä mahdollisista vastoinkäymisistä.
Viiden vuoden päästä kolkuttelen jo melko lähellä neljääkymppiä, joten toivon ettei minkäänlaista ikäkriisiä ole havaittavissa. En jotenkin osaa unelmoida noin pitkän ajan päähän, mutta toivon tietysti, että elämä on tasapainoista, merkityksellistä ja innostavaa. Toivon, että olen edelleen saman kumppanin kanssa, ja että meillä on ikioma koti.
Jokaiseen näistä kuuluu tietenkin myös unelma ja toive siitä, että sekä minä että läheiseni pysymme terveinä ja hyvinvoivina.
- Mitä tavoitteita sinulla on?
Edellisessä postauksessa kerroinkin jo hyvinvointiin liittyviä tavoitteitani, joten en enää paneudu niihin sen enempää. Kaikkia tavoitteitani en halua kertoa ääneen, mutta muutamia voin toki mainita.
Yksi suurimmista tavoitteistani on tietenkin perustaa oma yritys, saada se kannattavaksi ja muovata arjesta tasapainoinen. Koska yritykseni tärkein voimavara olen minä itse, koen tavoiteltavaksi myös sen, että osaan antaa tarpeeksi aikaa levolle ja palautumiselle. Työhön liittyen tavoittelen tietenkin myös mukavaa elintasoa, jossa jokaista euroa ei ole tarpeen laskea.
Myös terveyden ylläpito on itselleni tärkeä tavoite. Koska olen kokenut niin fyysisen kuin henkisen sairastumisen, haluan parhaani mukaan pitää huolen siitä, ettei sama enää toistu. Toki kaikkiin sairauksiin ei yksinkertaisesti pysty vaikuttamaan, mutta moni asia on kuitenkin ennaltaehkäistävissä tai jopa hoidettavissa omia elintapoja muovaamalla. Siksi haluan pitää kehoni liikkuvana ja ruokavalioni terveellisenä, jotta kykenen vielä mummelinakin porskuttamaan tällä samalla vauhdilla! Myös aivoterveydestä huolehtiminen on itselleni oleellista.
Ehkä voisin kiteyttää tämän niin, että tavoittelen hyvää, tasapainoista ja tervettä elämää: innostavaa työtä, merkityksellisiä ihmissuhteita ja hetkestä nauttimista. En tavoittele kuuta taivaalta, sillä osaan iloita myös pikkuisista tähdistä.
Iloista perjantaita ja ihanaa viikonloppua toivotellen
Tiia