Tuntuu, että olen tällä hetkellä hieman hukassa. Haluaisin pitää yllä säännöllistä postaustahtia täällä blogissa – kuten Instassakin – mutta aina kun avaan läppärin ruudun, tulee täydellinen blokki. Hetki sitten mielessä pyörineet ajatukset katoavat kuin savuna ilmaan, ja tyhjä näyttö tuijottaa vain mykkänä takaisin.
Mitä useammin näin käy, sitä vaikeammalta tuntuu edes aloittaa. Kuulostaako tutulta?
Parhaillaan käynnissä oleva Lukuviikko innosti minua pohtimaan lukemista sekä omaa suhtautumistani siihen. Olen rakastanut lukemista siitä asti, kun opin tuon ihmeellisen, maailmaa avartavan taidon. Nopeasti mietittynä lukeminen on ainoa harrastus ja intohimo, joka on seurannut mukanani läpi elämän.
Aamuissa asuu aina tyyneys ja rauha. Elämässäni tapahtuu tällä hetkellä hyvin stressaavia ja suurta ahdistusta tuottavia asioita, mutta aamun ensimmäisinä hetkinä – usein jopa parin tunnin ajan – ei ole huolia tai edes tilaa niille.
Aloitan aamuni itsestä käsin, tietoisesti omaan sisimpääni kääntyen. Tämäkin on asia, jonka olen vasta jokunen vuosi sitten oppinut; omaa hyvinvointiani tukee lempeä ja hidas toiminta aamuisin, ei kiire tai hektisyys. Siksi meditoin heti herättyäni, ja sen jälkeen täysin fiiliksen mukaan lähden joko lenkille tai haudutan kupposen teetä. Tärkeintä kuitenkin on, etten anna ulkopuolisten asioiden vaikuttaa tuohon hetkeen. Ei siis somea tai uutisia heti heräämisen jälkeen, sillä silloin mieli alkaa helposti käydä kierroksilla saman tien.
Keräsin tähän kolme vinkkiä, jotka olen itse todennut toimiviksi korona-ahdistuksen hillitsemiseen. Koska myönnettävä se on: jos vallitsevaa maailmantilannetta alkaa miettiä yhtään enempää, ajatukset lähtevät helposti kiertämään negatiivista kehää. Siksi on hyvä olla keinoja, joiden avulla koronan voi hetkeksi jopa unohtaa kokonaan. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita tällä sitä, että jättäisit viranomaissuositukset ja -ohjeistukset unohduksiin. Omat vinkkini keskittyvät nimenomaan antamaan stressaantuneelle mielelle hetken aikaa hengähtää.